Kun aika ottaa,ja aika jättää.Meillä kaikilla,on oma aikamme melskata,täälläsen aikaa,kun sitä meille suodaan,tämä lyhyt aika,jos sitä vertaa maailmankaikkeuteen,pitäisi pyrkiä käyttämään tarkoin ja täysillä eläen.

Niin teki,myös eräs tästä ajasta ,jokin aika sitten poistunut,vanha juoksukamu, Kutvosen Jouko

Monet kerrat oltiin samalla lähtöviivalla,Jouko jo hieman kokeneempana tietty,aina positiivisesti ajattelevana ja huumorinkukka mielessä,jonka jutut oli vertaansa vailla,eikä niihin ollut paljon lisättävää.

Juoksijana kaiken kokenena ja nähneenä,koviakin tuloksia tehneenä ja mestaruuksia kahmineena.Eikä ollut väliä,mikä matka oli,neljäsataa tai maantie,ennakkoluulottomasti ja pelkäämättä mitään elämänsä aikana.

Vaan nyt Jouko on tullut maaliin,Osanottoni Juuso,Irina,Seppo ja kaikki joukon tunteneet ystävät.   Kimmo!