Kun kaikki on hiottu viimeistä piirtoa myöten valmiiksi harjoituksissa, niin mikään ei yllätä kilpailussa, ei siis mene vellit housuun sanan varsinaisessa merkityksessä.

 No nyt taas moni ajattelee, että mitähän sillä on nyt kerrottavaa, kun alkaa tuo tekstin alkuosa jo viitata johonkin urheiluun liittyvään. Niinpä niin juuri, tämä olkoon opetukseksi  ja  juhannusmietinnäksi  kaikille niille joilla meinaa heikkona hetkenä mennä  massu kuralle, joko  KILPAILUJÄNNITYKSESTÄ tai ihan vaan jännityksestä ja sitä paitsi tämä on tosi tarina. Aikoinaan nuorena miehenä käytiin tuon Rytkösen Eeron kanssa monet kisareissut ympäri suomenmaan, kerran oli tuolla hämeessä Työväen urheiluliiton (TUL)SM mestaruus maastojuoksukisat, kyseessä pitkä matka 15km ja ukkoja paljon lähtöviivan takana.

Sen ajan huippumenijöihin suomenmaassa  lukeutui myös kisa ennakkosuosikki  Aarno Ristimäki Turun Weikoista, miltei Olympialaisiin kiilannut maratoonari, joka kellotti 42,2km matkalla huippuajan 2,15h ja  kymppikin meno radalla 28,30min. No matkaan lähdettiin ja maastossa mentiin, erittäin vaihtelevissa oloissa, kärki lähti omille teilleen ja itse yritin tulla sen minkä kerkesin .Jossain kisan puolessa välissä, alkoi mullakin kulkea ja ukkoa alkoi tulemaan selkä edellä vastaan ja sitten se tapahtui, nimittäin Ristimäen Arska  oli siinä edessä ja minä ihmeissään että nythän tämä kulkee todella hyvin, mutta syykin selvisi heti ,miksi Arska temmelsi kisa puolessavälissä sijoilla 6-10.

 Kuin hidastetusta elokuvasta muistan vieläkin, juostiin kapea polku, Aarno tuskin yhtään vahtia hidastamatta pomppaa kyykkyyn, samalla urheiluhousut polviin vetäen, tarpeensa minun eteen tyhjentäen ja samalla vauhdilla ylös pompaten jatkoi matkaa. Se oli VARMAAN harjoituksissa opeteltu, oli se niin vaikuttava esitys, lopputuloksissa tais Aarno ennättää mitaleille, minun oli vielä noviisina tyytyminen nippa nappa kympin sakkiin, kun taas Eero runttasi viiden joukkoon No mitä tästä opimme, no ainakin sen, että  ei pidä masentua eikä antaa periksi jos vähän vatsasta kourii, tunnetustihan paska on maailman painavinta ainetta, koska ei ole niin isoa ja vahvaa ukkoa, ettei se kyykkyyn vedä.

 Mutta mikä taas on maailman keveintä ainetta, en sano sitä häveliäisyys syistä, mutta vinkkinä annan, että se nousee ajatuksen voimalla ja jollain tavoin nivoutuu miehillä aika paljon juhannukseen. Mutta sitten vielä Nykäsestä, kun tuo iltasanomat väittää, että Matti poika joutuu sittenkin lukemaan tiilenpäitä, ihan livenä, kova on Mervi naisihmiseksi, jos kykenee tekemään itselleen sen, mistä Mattia syytetään, tai näinhän Matti sen otaksuu tapahtuneen, tai sitten ei vaan muista, mitä tuli tehtyä, mikä taas ei ole syy tehtyyn tekoon.  Joka tapauksessa huomenna aamulla meikäläisen auton keula osoittaa kohti Keski-Suomen Saarijärveä, Hyvää Juhannusta kaikille ja unohtakaa ne painavat ja keveät aineet,koska ne ovat niitä elämän realiteettejä