On se kumma tuo immeisen roppa, eilen tuntui siltä, että kipeeksi tulee, ei mahda mitään, mutta yksi yö kaiken muuttaa voi. Eihän tämä nyt kovin uuttakaan ole, samanlaisia tuntemuksia on ollut vuosikymmenten saatossa vaikka kuinka paljon, joskus siitä selviää kuin koira veräjästä, toisinaan, tosin hyvin harvoin joutuu sitten sairastamaan. No onhan minulla aika oudot coktailit, jotka eivät aina kaikkien vankkumatonta ymmärrystä saa tuekseen, mutta hyvimpä ne tuntuu toimivan, nämä Bernardin oliviöljydietit, sekä Contador lihavarras päivälliset, siihen kun muistaa sipasta Baumanin hammastahnalla halpikaluston kiiltäväksi, niin kyllä lähtee.
 
Eilen aamulla todella starttasin kello 7.00 aamulenkille,juoksentelin 1,30h erittäin kevyttä, jotta jaksais ja kerkeis sitten istua ja vippastella työpäivän siihen päälle, juoksu oli raskaan tuntuista, vaikka vauhti oli yli 5min/km ja tuntemus kuin että pitäisköhän kääntyä takaisin, siis todella vaikea tekemistä, työosion vitkuttelin ja sinnittelin jotenkuten, siinä koko päivän jotain pientä napostellen.
 
Hyvissä ajoin nukkumaa, kun väsytti niin saa……! tais olla jonkin verran univelkaa, se verran hyvin nukutti. No, aamulla sitten tienpäälle kello 7.00 juoksentelua 40min+kiihdytyksiä5x100m ja päälle lepoa vielä kotosalla, iltavuoroon menoa ennen, kävin sitten tutustumassa Kuopiohalliin, pari kilsaa verryttelyä+kiihdytyksiä, kellon nollaus ja matkaan. Jo heti kierroksen juostua tunsin että johan on ihan eri ukko kuin eilen, juoksi 9km nousevalla vauhdilla, reipas- kova sykkeillä 155-167. Tuntemus lopussa oli että, vaihde pari olis vielä ollut, siis onnistunut harjoitus.
 
Mietiskelin mistä sunnuntain väsy johtui, ei se tainnut olla muusta kiinni, kun yksinkertaisesti menneestä viikosta joka oli kai aikalailla riittävä, ainakin noiden ulkona suoritettujen juoksujen osalta, missä yritin pitää vähän enemmän jo vauhtia, no tietääpähän nyt missä menee raja tässävaiheessa. Moi moi!