Paljon porua ja polemiikkia on käyty ja parastaikaa käydään näistä ulkomaan avuista urheilussa: Monessa valtiossahan on hyvin löyhät kriteerit päästä edustamaan, minne voi melkein kävellä sisään ja alkaa edustaa uutta isäinmaataan. Afrikan maista näitä uusvahvistuksia lappaa milloin minnekin päin maailmaa, rahan ahneimmat valitsevat Saudi Arabian niemimaan valtioihin, kun taas helpomman elämän toivossa juoksenteleville riittää vaikka jokin Euroopan maa. Poikkeavat käytännöt sääntöjen suhteen alkaa edustaa uutta maata on tasan yhtä monta kuin on maata. Suomi kuuluu vaikeimpaan kategoriaan saada kansasalaisuus, eli edustusoikeus ja näin kuuluu ollakkin.
Perustelen sanomani seuraavasti, jos Suomen penkkiurheilevan kansan itsetunto lepää näin kapoisilla hartioilla, että pitää esimerkiksi saada puoliväkisin jollekin tummalle urheilijalle edustusoikeus Ruotsi-Suomi maaottelua silmälläpitäen, ollaan menossa ojasta allikkoon. Kun taas YKSILÖLAJIEN urheilu ei voi olla, eikä saa olla niin tärkeää edellä mainitussa mielessä, omilla on tultava toimeen, niin on tultu ennen vanhaankin ja tullaan vastaisuudessakin, siis tehdyt työn tuloksena tehdään suoritukset (optimaaliset) ja sen pitää riittää.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan että jos urheilija läpäisee Suomalaisen tiukan seulan ja saa edustusoikeiden edustaa uutta maataan, mutta ei sitä pidä helpottaakkaan, vai  toivatko muka Kirwat, Hämäläinen, Grugerit, helpotuksen Suomalaiseen Yleisurheilu kulttuuriin. Joukkuelajeissahan tilanne on toinen, siellä bisneksen takia, maan sisäisissä sarjoissa saa olla ihan mistä päin tahansa, eikä vois vähempää kiinnostaa, koska pahimmilla niitä tummia miehiä nähtiin eräässäkin jalkapalloseurassa enemmän, kuin kotipolttoisia potkijoita.

Suomen suurajat yleisurheilussa on nähty ja onnenhuumassa eletty 70 ja osin 80 luvulla, eikä niitä takaisin saada, pitää kuitenkin muistaa, että viimeisimmät arvokisa mitalit ovat tuoneet juuri kotimaista alkuperää olevat urheilijat, ainakin yu -kisoista Holmen sekä Keskisalo juoksuista, sekä heitoissa, no kaikki tietää nimet. Rahan käytöstä sen verran voisi todeta, että aikoinaan 28 pintaan juosseita muutamaa kaveria liitto avusti 5000markalla, millä sai hädin tuskin edes yhden 2 viikon etelän leirityksen tehtyä, ei sitten mitään muuta, kuitenkin samaan aikaan Ruotsin paras kestävyysjuoksija sai 150,000 kruunua valmentautumiseen vuoden ajaksi. Kävi kuitenkin niin että Suomipoikaa ei kelpuutettu olympialaisiin vaikka tulosraja oli selvästi alitettu, Ruottalainen pääsi kisoihin, mutta ei oikein pärjännyt, maaottelussa sitten pystyi kyllä naapurin haastamaan ja näistä kahdesta Suomi urhosta toinen oli 8h päivätöissä. Miksi tämä vertaus, no asenteesta se on kiinni eikä rahasta, joten en usko vierastyövoiman tuoman onnen peilaavan kovin pitkäksi aikaa eteenpäin, vaikka muutama voitto sieltä tulisikin. Uskon vahvasti meidän uusiin Vireeneihin, Vasaloihin, Väätäisiin, Päivärintoihin, Tuomisiin, Loikkasiin, Vainijoihin Maaninkoihin, Suhosiin, Parpaloihin ja vaikka kehen, kun vain annetaan uudelle sukupolvelle ne kaikki elementit ja mahdollisuudet harjoitella mahdollisimman täysillä, ilman OPISKELUHUOLIA, siis ammattimaisesti. Näistä poistettavista elementeistä ja kehitettävistä elementeistä, annan oman näkemykseni sitten  tulevalla viikolla.

Tämä vaatii sitoomuksia  Urheilu-Liiton suunnalta, eikä mitään suullisia lupauksia, sekä urheilijoiden suunnalta kaikki peliin uhrautumista, sekä tietenkin aikaa ja kärsivällisyyttä ainakin 10 vuotta. Akatemia pohjalla, ei saada kuin keskinkertaisia tuloksia, sekä kansallisia huippuja, jotka sitten lopettavat urheilun, opintojen päätyttyä ja vielä elämänsä parhaassa iässä, sekä tietenkin uimarit vieläkin aikaisemmin. Meidän väkiluku on aivan liian mitätön, verrattuna suurvaltoihin, mistä repiä ja etsiä ne kyvykkäät ja lahjakkaat nuoret, jotka sitten pitäisivät Suomen mainetta yllä kansainvälisellä tasolla, joten ei ole kuin yksi tapa nostaa se sille kuuluvalle tasolle, nimittäin antamalla ihan oikeasti mahdollisuus siihen, niin valmennuksen kuin muun tuen suhteen. Tuntuu vain olevan niin, että suurin siivu urheiluun käytettävistä euroista suuntautuu juuri paperi ja kalvojen pyörittely seurueille, jotka kuitenkin tuntevat työnsä erittäin tärkeäksi.

Omat jalkojen pyörittelyt Torstai aamu kello 6.00, 50min 10km(10x100m/50m+10x50m/100m, keinonurmi) ip. Randelinin kanssa 1,20h tv 5min/km, perjantai, ip. maantiepyörä 1,50h (Uuhimäki 2kertaa läpi) lauantai ap.4km tv+5km kova (ei tuntunut hyvältä) 3,30min/km+4km verryt illalla jotain kevyttä päälle, mutta ei ainakaan pyörää, kun tuo keli alkaa mennä aika myteröksi ja huomenna sitten aamusta pitkä kevyt, satoi sitten vaikka pas…!