Jälleen kerran se tapautuu, suven ihana örvellys ja sekoilu juhla on käsillä. Epävirallinen hukkumisviikon loppu, ratti ja  ruorijuoppojen juhlapyhä ja nuorison sekoilu, mellastamisen ja särkemisen auvoinen aika Juhannus koittaa. Kahta ensimainittua en ole enemmin harrastanut, mutta örvellettyä on tullut vuosien saatossa riittämiin, sekä festarit  nuorempana  kierrettyä.

Sitten tositarinaa melkein onnistuneesta kisareissusta, se oli kauan sitten kun päätettiin Eero. R ja Pauli. P kanssa piipahtaa itä naapurin puolella Pitkässärannassa kilpailureissulla. Niinpä, ystävyyskaupunki Pitkäranta oli kutsunut vastavierailulle Kuopiosta juoksijoita kilpailemaan katujuoksuun, Eero, vanhana Neuvostoliiton kävijänä ja ystävä, sai houkuteltua Paulin ja minut mukaan reissuun, oli muistaakseni juhannusta edeltävä viikonloppu ja oltiin valmiina kuin partiopojat reissuun, koska tiedettiin, että juoksu jälkeen ei tarvitse olla kuivin suin. Eero ja Pali olivat juoksumiehiä, ensimainittu kipaisi 34 vuotiaana vielä ratavitosen 14,30min pintaan, kun taas jälkimmäinen oli Valkeakosken SM maratonilla mitaleilla ajalla 2,20h ja osat, sekä lunasti samaisella juoksulla Suomen edustuspaidan saman vuoden syksyllä juostuun Rooman B- cupin maratonille, itse oli myös Valkeakoskella, mutta kävi niin, että edellisen pyhän maasto 15km pm kisoissa juoksin Paulilta karkuun ja samalla itseltäni jalat alta, ajatellen seuraavan viikon maratonkoitosta, jonka jouduin sitten keskeyttämään.

Mutta mennään eteenpäin, Pitkässä rannassa syötiin edellisenä iltana pitkän kaavan mukaan, niin kuin siellä on tapana ja vodkaakin otettiin palan painikkeeksi aina väliin, Eero oli meitä tässäkin asiassa kokeneempi, todeten eräänkin kerran, että” elä poika puhu vi…. juonnista mittään, jos ruvetaan ottammaan, niin tipahat ensimäisellä viikolla” en koskaan viittinyt edes haastaa, ymmärrettävästi! siis Eero pysyi sillä kertaan ruokapuolessa, mutta meillä Palin kanssa hirtti niin sanotusti päälle ja hauskaakin kuulemma oli  pitkin yötä ollut. Seuraavana aamuna Eero tuli verkkareissa kysymään aamulenkille, koska oli kisa-aamu, mutta totesi heti tilanteen, että eihän meistä ollut mihinkään kisaamaan, sanoi odottakaa hetki, tuli kohta kirkkaan pullon kanssa, ja sanoi että sillä se lähtee, millä on tullutkin ja meni ilmoittamaan järjestäjille, että kaksikko  on nyt kipeenä, mikä lie paskatauti, tottahan se oli, että paska oli olotila. No, kyllä se olo siitä kirkastui ja mentiin kadun varteen kannustamaa Eero, sen kisan voittoon. Kotimatka oli sitten yhtä moraalisaarnaa, mutta kyllä sen kesti pienessä sievässä, saman vuoden syksyllä käytiin sitten Petroskoissa kisaamassa  ja siellä selvittiinkin sitten lähtövaatteen alle, mutta illan pitkästä lounaasta ei pelastuttu ja olihan taas pitkä kotimatka edessä, niin että örvellettykin on eikä nämä olleet niitä ainoita kertoja .

Vaan otetaan nyt jokainen omalla tavallaan juhannuksesta kaikki irti, kuka mitenkin, itse aijon matkata huomenna keski-suomeen ja järjestää  itselleni noin 35-36min sykkeennosto harjoituksen, siihen kun pääsee niin pitää olla tyytyväinen,sen jälkeenhän alkaa TV vastanottimien viritys EM kanavalle olla ajankohtainen. Pohjois-Savosta pääsee myös muutama urheilija kokeilemaan tai paremminkin näyttämään kykynsä Helsinkiin ja erityisesti Jenni Kiviojan valinta naisten pitkän viestin joukkueeseen lämmittää mieltä, tämä nuori nainenhan jätti seitenottelun vähäksi aikaa rauhaan ja keskittyi suurella tunteenpalolla 400m juoksun vahvistamiseen ja löysi kuin löysikin itsensä niin sanotusti kisakoneesta ja HUOM. eikä nauti yhtään liiton urheilijain valmennustukirahoista. Mutta tämähän onkin täysin mahdollista JOS asenne on kunnossa, ONNEA  JENNILLE ja onnea  myös kaikille  Juhannusjuhlijoille, koska yleensä sitäkin jossain määrin tarvitaan:)??