Niin juostiin oikein kunnon maastojuoksu ja mittaakin oli reitillä 18km, korkeuseroista nyt puhumattakaan, vajaat 190m yhteisnousua. Kuopion Cross tapahtuma, jonka lähtö ja maalipaikka sijaitsi Puijon Hiihtostadionilla, oli kuitenkin houkutellut paikalle kelpomäärän kestävyysjuoksuun hurahtaneita ja itseään kunnioittavia hyväkuntoisia immeisiä.

Keliolosuhteet olivat ne optimaaliset +8 astetta plussaa ja startin alkaessa pientä vesisadetta, mikä sitten jatkui koko juoksun ajan. Jos juoksun vaativuusaste täytyy asettaa johonkin asteikolla 1-10, niin asetan sen omien juoksujen suhteen 8 lukemiin, siis vaativasta päästä, muutama juoksu menee vielä edelle menneiden vuosikymmenten saatossa, Impivaara alkuaikoina ja pari muuta. Omat tuntemukset oli ihan ok, koska otin varovasti alusta pitäen, kun en oikein tuntenut vireystilaa kovin vahvaksi, tuon menneen lenssun takia, takareisi ja lantio ei kuitenkaan haitannut menoa, kuin ainoastaan alamäki osuuksilla, missä yleensä jyrkimmissä osissa jäin porukasta, varsinkin toisella lenkillä.

Meillä oli hyvä neljän miehen poppoo, ihan alusta lähtien, missä oli kiva lappaa menemään, ainoastaan kisa nopein Pirkka Kirjavainen lähti alusta pitäen omille teilleen, kellottaen ajan 1,06 ja osat noin 18km raatelevalla maastolenkillä. Meidän porukka hajosi sitten viimeisissä pururata (alamäki) osioissa ja tultiin sitten kun ankkapoikue maaliin. Takkiin tais sitten tulle kisan nopeimmalle 2,30min. Ihan hyvissä voimin kisan jälkeen, eli ei mikään puolikuollut olotila, joten tästä on taas hyvä jatkaa, tosi on rehellisesti todettava, että kun tulee tuota ikää aina vaan lisää, niin taitaa käydä niin, että palautuminen näistä lenssuistakin taitaa viedä aina vaan pitempää, kun nuorempana, aivan sama tilanne kuin kovien harjoituksien suhteen, siis vaatii enemmän aikaa palautella

 Ja jotain historiaa mahtui tähänkin kisaa, koska siinä meidän porukassa juoksi Kaalimaa niminen nuorimies, no minä siinä kesken toisen lenkin juoksin vierelle ja kysyi, että ootko Aimon poika, johon tuli vastaus että oon ja hämmästynyt katse päälle, minä sitten siihen, että ollaan hiihdetty isäs kanssa kilpaa joskus 40 vuotta sitten, silloin kun alla oli puuta eikä muovia. Tämä Pielavedeltä lähtöisin oleva Kaalimaan suvun kovin hiihtohirmu Aimo, oli hopeasompa ikäluokissa aivan suomen parhaimmistoa, eikä hänen veljensä Tapiokaa paljon huonompi ollut, mutta nyt kestävyysperinteitä jatkaa Tuomo. Tällä kertaa sain pidettyä pojan vielä takana, mutta tuskin enää montaa kertaa.

Ihan kiva tapahtuma, missä kuulutuksesta huolehti Pohjois-Savon Liikunnan monitoimityökalu, Marko Ahtiainen, potentiaalia olisi suurempaankin tapahtumaan, kun vain ajankohta olisi toinen, koska viikon päästä juostaan Lidingön saarella muuan maailman suurin maastojuoksu. Mutta kyllä Kuopioonkin yksi loppet mahtuisi, siihenhän minulla olisi jo valmis paikka mietitty juoksureitteineen ja kisakeskuksineen ja koko matka hyväpintaista vaihtelevaa metsä tietä(ulkoilureittejä) matkana 25km, laitetaanko toimeksi. Omat toimet tulevana viikkona ovat iltavuoroja töiden suhteen ja kauhee kytö päästä jollain verukkeella livahtamaan ensiviikon loppuna kisaamaan, vaikka olisi työ viikonloppu. Tämmöistä tällä kertaa, päätän sateisesta Kuopiosta raporttini tähän ja lähden kauppaan, A ja O välissä L ja K