Eiköhän olisi todella viimeistään nyt oikea aika tehdä radikaaleja ja suuria ratkaisuja Suomen Kestävyys/keskimatkan juoksun pelastamiseksi. Viimeistään Suomi- Ruotsi mo. paljasti karun todellisuuden. Ja kun sekään ei saa/voi olla tason mittari kansainvälisessä vertailussa, on joko NYT tai ei koskaan tilanne.

70 luvun lopun ja 80 luvun alussa oli tekemisen kiihkomielistä meininkiä. Mutta mikä oli signaali Urheiluliitolta vuonna 87, joku tai jotkin saattavat muistaa Ugissa juostun SM- maratonin jälkilöylyn, missä painettiin sen aikaisen SUL toimesta paniikki nappulaa. Siitäkin huolimatta vaikka miesten kärki paineli 6 miehen voimin alle 2,20h voittoajan ollessa 2,16h(Uusimäki) 23 ukkoa paineli alle 2,30h, itse hoiteli sinä vuonna kotona vajaan vuoden ikäistä poikaani, joten juoksu jäivät sinä/niinä vuosina vähemmälle, niin kuin kilpailuja ajatellen. Tässä kisassa tuli myös yksi ainokaisista SM maraton kultamitaleista Kuopioon, juoksijana oli Sirpa Kytölä, Sisu- Veikot, ajalla 2,41 ja osat, valmentajana toimi silloin Kytölällä Pohjois-Savon Liikuntajärjestön tämänhetkinen mahtikukko Matti Kartila.

Urheiluliiton pomot siis panikoivat, muka huonon tulostason vuoksi, sitä verrattiin kymmenen vuoden takaiseen tulostasoon. Silloinhan asfalttia laittoivat rullalle sellaiset nimet, kuin Toivola, Kiilholma, Tikkanen, Paukkonen, Nikkari, Ristimäki, Lätsä, ynnä moni muu kova Lydiard heimolainen. Eikä nämä samaiset nimet olleet ainoastaan kovia maantiemenijöitä, kovia aikoja tekivät myös pitkillä ratamatkoilla. Mikä oli tilanne vuonna 1997, entä 2007, ei pitäisi olla kovin vaikeaa ennustaa tulevan SM maratonin tasoa, senhän päivitys tapahtuu Vantaalla 14.10.2012, paniikki ei enää taida kuvastaa tämän hetken tilannetta, vaan ehkä epätoivo!? 

Miten vastaa tähän huutoon Mika Kojonkoski adjutantteineen ja huipputiimeineen. Edellinen hallintohan ei saanut mitään muuta aikaiseksi 5-6 vuoden aikana, kuin oman muhkean säännöllisen tilipussinsa, ryyditettynä epämääräisillä ulkomaan matkoilla, sekä jumalattoman määrän kokouksia ilmaispalveluineen( ruoka ja juomat) Itse en usko alkuunkaan, että mitään radikaaleja muutoksen tuulia tulee jatkossakaan puhaltamaan kestävyys ja yleisurheilun jo pahasti roikkuvaan purjeeseen. Raha on niin sanotusti kortilla, eikä sitä tule nähtävästi riittämään jatkossakaan sen enempää yleisurheiluun, kun mitä se on saanut tähän mennessä.

Ajelin tiistaina palauttavaa maastopyörittely lenkkiä (2,30h)pitkin rantateitä, lenkin parasta antia oli se, että heitettiin juttua  lenkin aikana menneiden aikojen Pohjois-Savon kestävyysjuoksu huipun, Okko Hannun kanssa. Olihan siinä myös juttuseurana Kettusen Veijo, joka kipaisi aikoinaan 800m alle 1,52min, joten laatujuoksija hänkin. Olivat pelailemassa futista tutulla porukalla. Siitä jatkui meikäläisen pyörälenkki niin sanotusti vurrimalla, koska Rande Kimmo tuli heti siinä vastaan ja eikun vierellä ajaen, ajelin lenkin loppuun. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita mistä juteltiin, mutta kova startti on kaimalle tulossa viikonloppuna. Ja tässä sitten yksi esimerkki siitä kun kympinnielijä tekee keväällä kovaa settiä, jossa ei niin sanotusti säästellä.

Edellisen kirjoituksen kommentissa pyydettiin hiukan Hannu. O kovista harjoituksista hiukan esimerkkejä, joten keväisin oli Hannulla tapana tehdä viikonlopun maantiekisan alle joskus edellisenä päivänä ”avaava” harjoitus, esim. Valmentajan käskystä(”ruoska”Venäläinen) teetätti Puijon Tornin asfaltti nousuun 10x 1000m, 9,30min lähdöllä, kuulemma sen takia ettei sitten viikonlopun kisassa pääse liian helpolla ja että tulee riittävästi rasitetta kahdelle päivälle, että semmosta. Omat tekemiset tarvitsevat nyt ruoskaa, mutta minkäs teet kun aina kipeytyy tuo lonkka kovasta harjoituksesta, joten hymiö on tällainensad ja ensi lauantain jälkeen arvatenkinangry tälläinen