Ja tulkoon valo,niin kauan olen pimeässä vaeltanut. Ja valo tuli, nimittäin Vänärin kentälle ja tuo tekohymy on aito,koska enää yhdellä kepillä tarvitsee heilua. Joopa joo,kelit eikun paranee ja väki SM maratonilla vähenee, tai ainakin hidastuu, mutta kaikki kunnia niille jotka olivat paikalla lappu rinnassa.Olosuhteet olivat varmaankin kohdillaan ja myötätuulta rantatiellä tullessa,näin Teemu minulle kertoi. Yllätyksiä ei kisa tarjonnut mitalistien suhteen miesten sarjassa,koska tiesin Toivasen yltävän mitalin syrjään onnistuneella (tämän päivän kunnolla)juoksulla. Pronssi oli kuitenkn kotiin tuomisina,minkä mahdollisti Koririn poisjäänti,kun taas aika olisi pitänyt mennä alle kahden ja puolen. Mutta mara on aina mara, sen varmaan tunsi moni muukin täyden matkan juoksija ja siitä on hyvä jatkaa Teemunkin kohden uutta kautta,ilman pyörällä kaatuilemisia. Rande Kimmon uusi tuleminen maratonia ajaellen tais tulla liian aikaisin,sen verran se kesän pakko huili nakersi pitkää jaksamista, uskoisin. Nuoria kun ovat vielä molemmat, niin kaikki on vielä mahdollista. Miika otti sen mikä hänelle kuului ja Lipiäinen kuittasi Teemun viimeisillä kilometreillä hopean arvoisesti. Naisten odotettu kulta matkasi Elina Lingrenin mukaa,eikä muut päässeet lähellekkään.Oma, päivä huippuhetki oli tuo ensimmäinen sidoksien ja haavalapun vaihto, kovin oli verinen tuo lappu, mutta eipä siinä vekissä mitään kovin tulehduksen näköistä ollut joten tästä on hyvä jatkaa, vanha kun olen:) mutta kovin itsepäinen.