Harvoin pääsee kokeilemaan oikein pitkää mäkeä maantiepyörällä, mutta nyt on taas yhtä kokemusta rikkaampi. Vuoren mahtavat mitat korkeusero lähdöstä lakipisteeseen, mihin pyörällä pääsi, eikä olisi korkeammalle päässytkään oli 1580m ja yhtämittaista nousua peräti 26km, jotenkin tuo Puijon mäki Kuopiossa tuntuu nyt aika vaatimattomalta. Tätä ennen pisin mäki minkä olin kelannut pyörällä on Lanzaroten Tapajascon nousu mitaltaa 10km, mutta korkeuserroa vain 700m. Nyt laitettiin puolet paremmaksi ja mitkä maisemat havupuurajan yläpuolella olivatkaan, kyllä se Savolaisen maalaispojan veti miettelijääksi.

Mikloksen ja Retun kanssa oltiin matkassa ja tuo vuori joka on korkein paikka näillä leveysasteilla löytyy Torreviejasta 100km sisämaahan päin, nimeltään Espuna. Hiljaa lähdettiin vurrimalla ja aika rauhallisesti tultiin perille,monta kertaa vain tuntui, että eikö tämä lopu koskaan,alkoi nimittäin paukut väkisinkin loppumaan,kun se serpentiini jatkuin ja jatkui, mutta perille päästiin. No,huipulla sijaitsi armeijan tutka/sää/antenni asema ja en kerennyt ottaa kuin yhden kuvan siitä komeudesta niin johan kaijuttimessta kuuluu, että no photo. Asian selventämiseksi metalliaitojen taakse ryntäsi meitä käskyttämään suht hyvän näköinen naissotilas. No siinä laiteltiin sitten kuivaa paitaa päälle ja tuulisuojaa sillä vaikka alhaalla oli 25 astetta +, niin tiesi pitkän vauhdikkaan laskun tuovan hiukan viileämmät olo, vaikka siellä ylhäälläkin oli aika mukavan lämmin, päivähän oli juuri vuorenvalloitukseen mitä paras kelin puolesta.

Muutama kuva tuli napsittua, kun tultiin alaspäin, koska kädet meinasi puutua, kun piti kuitenkin olla aikalailla hereillä, ettei mutkan takka yllättänyt vastaantukija, mitä oli kuitenkin harvinaisen vähän. Mikolta meni rengas vauhdikkaassa laskussa, joten muutama minuutti ja taas oltiin matkassa. Myös villisikoja näkyi olevan liikenteessä yhdessä kohtaa, eikä niitä parane mennä liian lähelle. uskoisin. Taas yksi mahtava kokemus lisää maantiepyörällä, mitä nämä reissut tarjoaa on tehty. Muutama kuva ja klikkaamalla tuota Caffitorreviejan linkkiä saa lisää kuvia ja tuntemuksia meidän vuorenvalloituksesta

Ja siitä se lähtee, alkupolkasut.

Mikkoa ja Retua naurattaa vielä

Tuonne jonnekkin pitäis päästä

Melkein perillä, ainakin liikennemerkki kertoo niin

Tämän kuvan kerkesin napata, ennenkuin aidan taakse tuli uusi käskyjen jakaja

No renkaita puhkeaa aina silloin tällöin, nyt oli kyllä onneaa mukana alamäessä

Jos ei näissä maisemissa mieli lepää, niin johan on kumma

Kyllä ne ovat villisikoja, nämä ovat niitä vahteja, isompi ryppäs on piilossa