Toivottavasti elän nyt tämän vuoden aallonpohjaa, koska nyt ei meinaa oikein mikään natsata kohdalleen. Ei, ei tämä ole vielä hautajais puhe, koska joskus tapahtuu asioita, joita ei edes lääkärit pysty varmaksi ennustamaan.

Oma sanoisinko tukkoinen olotila on jatkunut jo kolmatta viikkoa ja antibiotit piti jo heittää kehiin, koska pirun sitkeää lajia tuntuu tämänkertainen nuha/flunssa olevan. Mutta aivan sama, juosta ja pyöräillä olen saanut tämän "lyhyen" uran aikana ihan kiitettävästi, eikä kiire ole mihinkään, joten parannellaan rauhassa ja jatketaan sitten juoksentelua, kun olo tuntuu siltä. Kevyttä pyöräilyähän voi tehdä hiukan hontelossakin olotilassa, koska sillä saa irtoamaan liman aika hyvin ja sehän taas helpottaa oloa. Eilen oli tupla KYS päivä, siinä tuli hoidettua oma kontrolli ja kontrolloitua muorin kunto. Oma juttu muuttuu kerran vuoteen seurantaan eikä siitä sen enempi.

Kaikella on kuitenkin aikansa, enkä usko, että alavireisyys jatkuu loputtomiin, mutta hyvä opetus tämä taas on siitä, että mikään tai kaikki asiat ei mene aina toivotulla tavalla, niin kuin toivoisi, vai löytyykö tästä aallokosta vieläkin syvempi kohta. Yhden kerran olen ollut ihan oikeesti aallon pohjalla se oli muistaakseni vuonna 04 ja paikkana Helsingin edustan meri. Treenattiin muutaman huippuseikkailijan  kanssa Malesian seikkailukisaan, alle istutettiin kiikkerä kajaakki, mihinkä en ollut tottunut, koska olin meloskellut vain kallavedellä muovi kajaakilla. No siitä lähdettiin sopivassa aallokossa kohden avarampia vesiä ja  aallokko tietty alkoi muuttua isommaksi. En ole eläissäni  pelännyt enemmän, kun huomasin, että en kykene  kääntämään kurssia rantaan päin siinä aallokossa, oli siis mentävä vaan merta kohti ja pari valjakko hävisi jonnekkin rantaan päin. Ongelmahan oli kokemattomalla kuskilla siinä, että jos käännät kajakin väärällä hetkellä, olet nurin välittömästi, joten oli mentävä päin vasta aallokkoa. No, jossain vaiheessa kun olin jo aika tavalla ulapalla ja paskat housussa oli keskityttävä lukemaan aaltoja ja onnistuihan se käännös kohden rantaa lopulta. Siinä vesisateessa meloskelin tulikohtaan, jossa pojat vain totesivat, että eiköhän tämä riitä tälle päivää melonnan osalta, nyt lähdetään Nuuksioon maasto pyöräilemään se oli pitkä ja märkä päivä