Niin ne vuodet vierii, tai paremminkin kiihtyvällä vauhdilla vyöryy. Eihän tästä kauaa ole kuin aloin temmeltää ikämies sarjoissa 22 vuotta sitten ja nyt jo nurkan takana häämöttää kuuskymppisten sarja. Muista muuten oikein hyvin sen ensimmäisen 35 vuotisten maastojen SM juoksun. Sehän juostiin Kuopion Huuhan pururadalla, eikä kukaan päässyt helpolla,kaksi kertaa kinkattiin tähtitornin mäen huipulle. Juoksussa ennätin toisena maaliin, Leppäsen Markku Jämsästä näytti silloin juoksunmallia meille muille.

Niin, ensiparkaisut meikäläinen suoritti tasan 57 vuotta sitten ja nyt tasan saman verran vuosia myöhemmin parkuminen jatkuu yhä, jopa oktaavia kovemmalla äänellä. Painoarvoa ei ääntelyllä ole nyt, niin kuin ei silloinkaan, joten kehitystä ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen. Onhan nuo kituset olleet välillä kovillakin, mutta ei ne kuulijoidenkaan korvat ole helpolla päässeet, joten tilanne on fifty/sixty Nykästä lainaten. Kolmas 57 kuvaa hyvää vuosikertaa punaviinien suhteen, punaviininhän sanotaan olevan jumalten juomaa, siis siksipä sitä silloin tällöin myös minä juon.

Mutta nyt kun ollaan menossa tässä elämässä toivottavasti sitä viimeistä neljännestä, niin alan päästä pikkuhiljaa jyvälle, mitä elämä on. Ei sitä vielä kolmekymppisenä ymmärtänyt, minkälaisia koukeroita se aika tuo tullessaan, sitä oli niin itseään täynnä, ettei ollut aikaa, eikä ymmärrystä miettiä tulevaa, mutta nyt on. Se, miten sitä aijon tulevaisuudessa viettää on kristallin kirkas, olettaen, että terveyttä riittää. Ensinnäkin terveys ei ole itsestään selvyys, sen ole saanut itsekin kokea aika konkreettisesti menneiden vuosien saatossa, joten aijon panostaa siihen entistää enemmän, siis terveenä pysymiseen. Eihän siihen nuorena ollessa tullut kiinnitettyä minkäänlaista huomiota, koska sitä piti silloin itsestään selvyytenä.

Mutta vaikka nuoruuden hurma ja elinvoimaisuus on katoavaista jossain vaiheessa on siitä huolimatta jokaisen pyristeltävä tässä oravan pyörässä tämä elämä läpi ja jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa, siitä tulee aika haastava projekti. Siinäpä syy täyteen elämään, HAASTEELLISUUS. Nyt kun ynnään yhteen 3x57 on siinä jo haastetta, se on nimittäin sama kuin minun tämänhetkinen anakynnys, sen kuin pystyisin pitämään ja kisatilanteessa mahdollisimman pitkän ajan, olisi siinä riittävästi haastetta.

Itselläni on nyt ollut jo pitkään hyvä fiilis kaikennäköisten tekemisien suhteen, koska pahat niska ja hartiakivut tuon mersun suistamisyrityksestä ojaan, missä epäonnistuin,ovat hellittäneet lopulta ja kun lomafiilikset alkavat nousta samassa suhteessa kunto ominaisuuksien kanssa, niin eipä paremmin voisi olla. Siispä synden kunniaksi lähden nyt,sanoisinko aika tuuliseen keliin hipsuttelemaan puolentoista tunnin maastolenkin. Hyvää alkavaa päivää kaikille,tasapuolisesti:)

Ja lenkki menikin juhlallisissa tunnelmissa, kun ihan liput olivat salossa. No, pienen miettimisen jälken hokasin, että on YK päivä:)

Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä.

Oscar Wilde