DSCF1921.jpg

Kaikki alkaa aina jostakin. Kyseinen kunnialaatta muistuttaa minua joskus kauan sitten juostusta Maratonista, se oli minun ensimmäinen lajissaan, mutta ei kuitenkaan viimeinen. Kyseessä on vuonna 1980 Kuopiossa juostu Karhumaraton, jossa väännettiinkin ensihurmassa tietämättä, että myöhemmin väsy iskeee. Joitain muistikuviakin juoksusta on, mutta ne ei liity toimintapelien pelaamiseen, vaan ihan oikeaan realityyn. Ja aina niinkuin maratonin jäkeen yleensä vannottaminen, että ei enää koskaan tälläistä. Mutta lupauksethan on tehty rikottaviksi, joten aina se mieli sitten muuttui.

Kirjoituksen nimeksi laitoin tuon "kovat lapset" koska siihen aikaan ei ollut kännyköitä tai tietokoneita, joten aikaa jäi itse ulkoiluun kaikissa eri olomuodoissa. Yleensä heti koulun jälkeen hätäisen ruokailun jälkeen ampaistiin ulos, eikä sieltä palattu, ennenkuin äitee huuteli huolestuneena jälkikasvujaan yöpuulle.Tänä päivänä jälkikasvu kokoontuu sisätiloihin kavereiden kanssa tai yksin pelamaan tietokonepelejä ja siinä vierähtää tunti jos toinen,pahimmillaan koko ilta. Mutta kun tuo kaikki tapahtuu enemmän niin kuin istuessa on tuhon siemen jo kylvetty jo loppuelämää varten ensimmäisen 15 vuoden aikana. Eikä paluuta enää ole. Nuoren havaintomuisti pelatuista peleistä ja aikaa vievistä istujaisista on se ettei tässä tarvitse turhaan hikoilla sen enempi minkään hikilajin, kuin ylipäätään fyysisen työnkään takia. Osa nuorista jaksaa sitten jollainlailla vielä innostua porukassa pelattavista joukkuepeleistä, mutta yksilölajit ovat kuolemassa sukupuuttoon, kun se ei ole KIVAA

Pojilla armeijat jää monelta kesken, kun ei jaksa ja kun siellä käsketään ei siis kestä fysiikka eikä psyyke. Työt eivät sitten enää kiinnosta(paskaiset)pitisi olla sinppeli helppo sisätyö, mistä sitten työnantajan pitäisi maksaa hunajaa.Turhaa on tulla minulle kenenkään nuoren miehen kertomaan, ettei löydy töitä,tasan varmaan niitä on, kyse on enemminkin siitä, onko tekijäksi, kun työ on raskasta ja palkkakaan ei ole sitä, mitä eräs nousukas tyhmä naisministeri tuossa taannoin veisteli. Loppusaldona meille kasvaa tuosta peliporukasta ennenaikaisille työkyvyttömyys eläkkeelle jäävä aikuisväestö, joka sitten kuluttaa aikaansa miten parhaaksi näkee, mutta kaikki toimii sosiaaliluukun kautta, koska jostainhan ne eurot on paapomisyhteiskunnasta otettava.

Ymmärrän kyllä se, että tämä kuulostaa joidenkin mielestä hiukan kärjistetyltä, mutta elämä on. Omat kärjistetyt juoksut, toissapäivänä 1,45h viimeinen 4km VK ja eilen aamuna 1,30h ER. Ja tänään 1,30h (2x1000m/4min+8x200m/200m.Yleiskuntoon on tapahtunut se mitä ole jonkin aikaa toivonut,juoksu alkaa tuntua juoksulta ja palautuminen on nopeampaa. Tämä on se paras singnaali siitä, että muutaman kuukauden perustyö on tehonnut,eikä tätä voida todeta millään syke tai laktaatti mittauksella, oma tuntemus kehon kielestä sen kertoo ja TÄMÄN asian ymmärtävät vain ne jotka ovat itsensä joskus kunnolla likoon laittaneet jonkin urheilulajin suhteen.

Voi kun pääsis jo lähtemään aurinkoon:)

Muutos, elämän vahvin poika.

George Meregith