Viimeiseksi onnistuneeksi kisaksi jäi, tämä vuoden 2014 Torreviejan Joulukuinen katujuoksu

Se oli sitten siinä. 45 vuotta erinäköistä kilpaurheilua on saapunut päätöspisteeseen, eikä asiasta voi valittaa. Kuntoilupohjalta homma jatkuu tulevaisuudessa ja uusia kuntoilu insipiraatioita etsien. Rauhallinen pyöräily tulee olemaan jatkossa se ykkösjuttu ja pitkät kävelyt se kakkosjuttu, yhtään juoksuaskelta en ole kahteen viikkoon ottanut, enkä aijo ottaa jatkossakaan. Monet ovat silmät kiiluen yrittäneet kautta rantain ottaa selvää, että mikä on, kun suksi ei luista.

Vaikeintahan tässä kaikessa on se, että pitää sopeutua uuteen loppuelämään, eikä voi tehdä enää sitä mitä tahtoisi, vaan pitää alkaa ikään kuin passailemaan. Se on muuten jännä juttu, kun tälläisestä tilanteesta alkaa pikkuisen toipua, niin tilalle astuu jokin helvetinmoinen kiire tehdä asioita, vaikka mitään kiirettä ei enää ole. Ihminen ikään kuin alkaa työstämään asioita aivan väärässä järjestyksessä, johtuuko se sitten siitä, että koko ikänsä on ollut jonkinlainen puuhapete, en tiedä.

Olipa sitten niin tai näin, kaikella on aina aikansa. Urheilu on aina ollut minulle se kaiken alulle paneva voima, joka on heijastanut kaikkeen muuhunkin, mitä olen tehnyt. Hieno matka kaiken kaikkiaan ja matkaan on mahtunut niin iloa, kuin surua. Surulla tarkoitan kaikkia niitä juoksukavereita, joiden kanssa olen päässyt nauttimaan matkasta, mutta joiden kohtaloksi on ollut ennenaikaisesti poistua autuaimmille juoksukentille. Itsellänikin se on ollut enemmän kuin lähellä muutaman kerran ja tämä viimeisin, todella lähellä.  Positiivistä taas matkan varrelle on mahtunut kosolti. Hienoja treenimatkoja etelää, paljon hyviä tuttuja kotimaan kamaralta kestävyys, sekä muidenkin urheilulajien tiimoilta. Tuhansia hienoja hetkiä rakkaan kestävyysjuoksun parissa, sekä tietenkin maantiepyöräilylenkit hyvien kamujen seurassa milloin missäkin.Lopuksi pahoittelen muutamille entisille urheilijakavereille omakohtaisella toiminnallani aiheuttamaani pahaa mieltä, mikä ei loppupeleissä auttanut ketään. Kiitos teille kaikille vielä kerran.

Mitä sitten kohtalo on meille itse kellekkin järjestänyt, sitä ei voi tietää, eikä varmasti tarvitsekkaan tietää. Mutta kaiken epätietoisuuden keskellä on hyvä muistaa, että pelko on se meille kaikille se rajoittava tekijä tehdä oikeasti niitä asioita, mitä haluaisi.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani - Pelko pois