On ollut tapana laittaa tänne vuosikatsaus mennestä vuodesta. Joten mikäpä on parempi aika kuin joulu tähän asian hoitamiseen, kun vuosi alkaa olla taputeltu.

Mennyt vuosi oli kaikilta osin sitä samaa kuin oli edellinenki vuosi. Koronavarovaisuus on ollut päivän teema jo pitkään ja varmaan hyvin monella muullakin kuin minulla. Kuitenkin vuoteen mahtui paljon tekemistä ja kliimaksina tietenkin se että pääsin vihdoin pois työelämästä. Miksi sanon että vihdoin. Kaiken kokeneena ja tavallaan nähneenäkin kun puhutaan tyelämästä, missä roikuin siitä lähtien kun varusmiespalveluksesta vapauduin vuonna 1976, oli se lopulta helpotus.

En ala sitä sen enemmän avaamaan, kuin että tuo alkuvuosi tammikuusta kesäkuun alkuu oli aika tavalla jo kärvistelyä tuolla Kuntolaakson uimahallilla. Sitä kun jotain odottaa, niin aika alkaa matelemaan ja tuokin mateleminen on aika nopea ilmaus suhteessa siihen miten hitaasti se viimeinen puoli vuotta meni. Eikä se tuo työilmapiirikään ainakaan asiaa yhtään helpottanut. Siitä en ala sen enempää, kun että nuoret on nuoria ja vanha on vanha, tosin jaksava kyllä. Mutta kun ajatusmaailma ja asioiden tekeminen ei kohtaa nuorten kanssa niin minkäs teet.

Niin. Kuitenkin liikuntaa on ollut koko vuoden ajan ihan kivasti, mutta se ei ole väkisintekemistä ollut vaan enempi semmoista nautiskelua, missä ei ole ollut kiire juosten tai pyörän selässä. Puuhaa kuitenkin alkoi riittämään siinä vaiheessa, kun mustikka alkoi olla kypsää. Vaikka virallisti siirryin eläkkeelle elokuun alusta, meni sitä ennen aika tuolla ulapalla, eli kalastuksessa. Elo, syys ja lokakuu olivat todella menemisen aikaa, kun piti sovittaa juoksut, pyöräilyt, kalastus ja marjastus yhteensopivaksi paketiksi. Ei siihen enää ansiotyötä olis kerennyt tekemään, sillä pitihän levollekkin aikaa saada. Mennyt kesä mikä oli historiallisen kuiva ja lämmin teki omat haasteensa tälle paketille. Moni ihminen meuhkasi, että kun ei meinaa jaksaa, vaikka ei ollut muuta kuin työ ja monella työtä vieroksuvalla ei edes sitäkään. Kunhan vaan vippailivat turulla ja toreilla kaiket päivää valittaen miten tukalaa on elon arki tuo kuumuuden takia, ymmärtämättä, että kyllä tekemistä riittää, jos vain on haluja ja motivaatiota. Saatanan luuserit ei se lämmin luita riko, sanoo kokenut.

No marjat tuli poimittua, eli 430 litraa ja desit päälle. Osa omaa käyttöön, eli pakkaset täyteen ja osa sitten muille. Ja siihen vielä sportit päälle sekä kalastus, olihan muuten paketti. Niiden kuukausien jälkeen olen sitten tai paremminkin on jäänyt aikaa paneutua juoksun saloihin. Marras ja tämä joulukuu ovat sitten ollet rauhallista tekemistä, missä ei  ole ollut kiirettä. Juoksin jopa muutamana viikkona sata kilometriä, ihan vaan mielenkiinosta siihen mitä roppa siitä tykkää, ei tykännyt ei.Olen myös silloin tällöin käynyt tuolla Lippumäen uimahallissa tekemässä työvuoroja, eli nähtävästi en osannut polttaa kaikkia siltoja takanani, kun kerran vielä kysyvät.

Eniten kuitenkin harmittaa tämä korona, mikä jatkuu ja jatkuu. Minulla oli jo vuosi taaksepäin sellainen ajatus, että jos ja kun vapaudun töistä ja että tämä koronatilanne jo kuitenkin alkaa helpottamaan, niin lähden itseni palkitsemismatkalle Torreviejaan hiukan pitemmäksi aikaa tänä talvena. Toisin kuitenkin kävi ei helpota covid, ei sitten millään ja uutta varianttia pukkaa. Eli eipä viitsi lähteä reissuun näin epämääräisenä aikana, kun ei ole varmaa tässä vaiheessa tulevasta.

Mikään ei siis ole niin varma kuin epävarma. Joten näillä mennään kohden vuoden vaihtumista. Se on kuitenkin varmaa, että jäät alkaa kestämään pilkkimiestä ja naista. Toissaviikolla kävin 4 kertaan virmavedellä ja aivan mahtisaaliita sain. Viimeisimmällä reissulla muutama päivä sitten kun oli välipäivä pakkasista, eli noin 6 astetta miinusta, niin kairatessani reikiä hokasin että 3 päivä kovat pakkaset olivat kerryttäneet jäätä lisää noin 10 cm. Nyt sitä oli virmaalla jo miltei 30 cm.

Karttulassa sitten uuden vuoden juoksut, ellei AVI jotain muuta päätä.

AI NIIN, HYVÄÄ JOULUA!!