torstai, 22. syyskuu 2016

Juoksuja

Niinpä, tässä taas yksi kuva muistoja sarjasta. Paikkana vuosituhanne alun tuo  takuuvarma Forssa Suvi-Ilta. Ja tässähän käännytään loppusuoralle, eli puolimaratoni urakka alkaa olla takanapäin. Sinne 1.11-1.12h välimaastoon taisi tuollakin kertaa mennä, eikä keli ollut mikään optimaalinen. Liian lämmintä, hellerajan kynnyksellä ja sehän yleensä tiputti jälkimmäisen kympin aikaa aika radikaalisti. Muistelen että pokkasin sarjavoitosta järvisen sukset, mitkä sitten möin samantien pois eräälle juoksukaverille. Se oli aikaa, milloin happi vielä kulki ja kello tykkäs, eikä juoksusta palautuminenkaan kestänyt kovin montaa päivää, kun oli jo seuraava vauhdikkaamman treenin aika.

Se ajan treenit olivat joskus aika kovia ja parhaimman jaksamisen ja suorituskyvyn sain tuolta Puijon maisemista, missä on se monille tuttu hiekkatie, mikä kiemurtelee ikihonkien suojassa kohden Puijon tornia. Matkaa tuolla mäellä on 1300m ja kun sen sipaisi 4-5 kertaa ylös, ripeällä palautusjuoksulla alas, niin että kello tykkäsi, sekä päälle 6x100m pesäpallokentän viereessä olevalla nurmella, tiesi olevansa kunnossa. Tänä päivänä kaikki on kuitenkin toisin. Kyseinen mäki ei enää tule kysymykseen juosten, ainoastaan kävellen tai pyörällä ja silloinkin ainoastaan alaspäin tullen, niin no onhan se mentävä kyllä silloin ylöskin päin, vai!

forssa%20suvi.jpg

Nythän on kuitenkin niin, että kaikella on aikansa ja suuremmista luopumisentuskasta päästyäni olen oppinut olemaan tyytyväinen vähempään, mutta silti ei ole tarvinnut mistään kokonaan luopua. Päinvastoin, uutta ja kiehtovaa harrastusta löytyy, kun on vain tekijäksi.

Mutta viikonloppua hallitsee kestävyysjuoksun puolelta kaksi suurta tapahtumaa. Lidigöloppet ja Berliinin maraton. Ensinmainittu on Ruotsalaisten lahja kaikille maastojuoksun ystäville, mikä kokoaa monenkymmenen tuhannen juoksijan osanoton ja on lajissaan maailman suurin. Berliinin maraton on taas edustaa suuren osanottaja joukon lisäksi mahdollisuuden ennätyskokeiluun. Siellähän on tehtailtu huippunopealla reitillä useita miesten ennätyksiä. Merkittävänä paikkana se tulee jäämään myös tämän hetkisen piirin parhaan miesjuoksijan sydämiin, sillä Teemu Toivanen tulee päättämään viikonloppuna kilpailijan uransa kyseiseen juoksuun. Onnea ja mestystä Teemulle!

lauantai, 17. syyskuu 2016

Urheilun tulevaisuus Härmässä!

Mikä on Suomen urheilun tulevaisuus kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Olen minä  sivunnut kirjoituksissa muutaman kerran aikaisemminkin tästä aiheesta, mutta nyt Rion jälkeen on aika sivaltaa hiukan isompi kaliberisella sanan säilällä, koska nyt tässä alkaa olla jo koomisiakin piirteitä.

Komiikka kuuluu teatteriin ja sille kuuluu nauraa. Mutta nyt toimii teatterina nykyajan some ja Humu.
Suomalaisethan mielletään muun maailman näkökulmasta jämptinä ja rehellisenä kansana, kansana, minkä sanaan voi luottaa. Ja jos jotain luvataan se myös tehdään, niin on sovittu ja kun pysyy sanojensa takana, saa palkaksi vaikkapa hyvän maineen. Tällä maineella voi saada vaikka hyvän luottoluokituksen, eli halpakorkoista rahaa, millä sitten pyörittää oman maan asioita.

Mutta entä nyt, nykypäivänä, kun puhutaan vaikkapa oman maan huonosti menneitä kisoja ja satsausta siihen. Jos luottoluokittelijana toimisi vapaa sana, joka koostuu siitä suuresta ihmismäärästä, joka ylen kanavia herpaantumattomasti seurasi ja yle veronkin maksaa, niin kovin tyly olisi lopputulos. Satsauksella tarkoitan Humua ja niitä puheita ja lupauksia, minkä takana on yksi henkilö. Jos tällä henkilöllä on nykypäivän sellainen käsitys asioista, että lupauksien ja kaikennäköisten visioiden ei tarvitse toteutua edes osittain, vaan välitilinpäätösenkin jälkeen, mikä on karkeasti miinusmerkkinen, voi huseeraten jatkaa matkaa ilman huolenhäivää siitä, että oma talostilanne kärsii, voikin kaikkien ikenet alkaakin nousta hymyyn.

Omien sanojensa takana ei tarvitse seista, se tuntuu olevan johtoajatus, kun puhutaan organisaatiosta nimeltään Huippu-urheilun muutotyöryhmä. Totta tuossa on sen verran, että muutosta on saatu aikaiseksi, mutta VÄÄRÄÄN suuntaan. Kauan sitten astui some mukaan keskusteluun ja sitähän te tässäkin nyt luette. Paljon on tullut kaikennäköistä puolustelua siitä, että ei tämä Humun pilalle mennyt strategia ole yhden miehen vika, no ei tietenkään ole, mutta jonkun on kannettava vastuu, eli peräänkuulutan sitä sanomaa, mitä Mika Kojonkoski ITSE peräänhuusi aikoinaan, eli tulos tai ulos.. ja perään rehellisyys maan perii!.

Viimeisimmät muutostyöryhmän arvostelijat löytyvät kahdesta äärilaidasta.Sari Essayah on entinen yksilölajin huippu-urheilija, joka tietää mistä puhuu ja oli kävelijänä ajalta milloin oikeanlaisella trategialla saitiin tuloksiakin aikaan. Kun taas kiekkohypetyksen kantaisä nykypäivänä, nimeltään Kalervo Kummola ei tiedä miten homma toimii ja eteenkään ei tiedä mitä yksilölajien kova valmentautuminen vaatii urheilijalta, kun ei sitä ole itse henkilökohtaisesti kokenut. Kuvitella ja luulla tietävänsä ei riitä, kuin korkeintaan joukkuemarginaalilajin suosion nostoon bisnes mielessä ja kansalaisten silmissä, oli ne katsojat sitten paikanpäällä hallissa, tai tukevan turvallisesti kotisohvalla.

Toimintatapa muutos pitäisi alkaa tästä päivästä ja Humun alasajo myös. Ja tähän prosessiin pitäisi myös osallistua vielä Humun toiminnassa olevat henkilöt. Niin ne tehtaatkin ajetaan alas vanhalla työvoimalla siinä vaiheessa, kun homma käy kannattamattomaksi. Tällä tavalla Suomen urheilu ja siellä työtä tekevät ihmiset säilyttäisivät edes jollakin tapaa uskottavuutensa tulevaisuudessa. On aika palata vanhaan tapaan hoitaa valmennus/seuratyö ja säästyneet varat  siirrettäisiin seura/valmennustyöhön, eli suoraan kenttätyöhön. Kaikenmaailman turhat kalvojenpyörittelykokoukset ja hyväveli seminaarit saisivat arvoisensa päätöksen. Seuratyöhön mukaan mahdollisimman paljon entisten jo unohdettujen aikojen menetyneitä urheilijoita, jotka olisivat suuria inspiraation antajia nuorille urheilijoille. Tätä potentiaali on käytetty muutenkin liian vähä Suomessa, tai paremminkin nämä entiset huiput ovat olleet pyyteetömästi talkoohengellä mukana seuratyössä ilmaiseksi. Säästyneillä varoilla voitaisiin myös näille henkilöille maksaa jonkinlaista kulukorvausta, koska näin saataisiin jatkuvuutta ja mielekkyyttä toiminnalle.. koska ei Suomen urheilu ainakaan voi tästä huonompaan suuntaan enää mennä entisajan mentelmillä,päinvastoin.

Se että aikoinaan alettiin apinoida jotain toista kulttuuria Humun nimissä ja toivottiin sitä kautta Suomen urheilun nousevan suosta Pohjoismaiden parhaimmaksi, ei silloin otettu huomioon faktoja.

"Amatööriaika on loppuun käsitelty”

Suomalaisessa huippu-urheilussa eletään muutoksen aikaa. Olympiakomitean valmennuksen johtajan Kari Niemi-Nikkolan mukaan Suomessa pitää siirtyä ammattimaisempaan toimintaan.

JOTEN, mitä me näistäsanoista opimme. Varsinkin nyt, kun ollaan nähty mihin tämä AMMATTIMAINEN toiminta on johtanut.

Asian ydin on ollut ja tulee aina olemaan Suomessa se, että ainoastaa juuri amatööripohjalta tulee pitkässä juoksussa tulosta. Siis kaiken pitää lähteä urheilija omasta halusta ja poltteesta lajiaan kohtaan, koska niinhän tekivät entisetkin suurmestariluokan urheilijat. Omasta mielestä mitään ei ole enää tehtävissä, koska Suomesta on urheilussa tullut PEHMOKANSAA. Joukkuelajit, joissa iskät ja äiskät tuovat jälkikasvuaan hallien eteen täydessä varustuksessa, toivoen vesseleistä tulevan aikuisikäisenä vähintäin miljonäärejä, ovat hakoteillä. Olen kuullut hirmutarinoita lapsen tai lapsien joukkuelaji harrastuksen tuomasta hintalapusta. Joku jääkiekko tai salibändi huipulla ei tee Suomesta mitään urheilukansaa, mutta kylläkin sitä seuraavaa penkkiurheilukansaa. 

Reseptinä tulevaan on yksinkertaisesti se, että perinteisten lajien ympärille on luotava kiehtova ja kiinnostava ilmapiiri, joka alkaa kiinnostamaan nuoria. Tähän tarvitaan niitä ihmisiä, jotka ovat itse aikoinaa menestyneet huipputasolla, eikä tämä tapahdu hetkessä. Miten sitten iskostaa nuorten mieleen esim. kestävyysurheilun viehekkyys.Sitä ei voi iskostaa, sen on oltava ja tultava itsestään, sekä monta muuta asiaa, mutta keinoja on jos siihen annetaan mahdollisuus ja se on se avainsana.

Kuitenkaan esimerkiksi Ruotsi-Suomi maaottelu ei ole mikään tasonmittari mihinkään ja sielläkin tuli jälleen turpaan.Varsinkaan, kun siellä ei enää muutaman vuoden päästä ole kuin tummaihoisia maahanmuuttajia keräämässä pisteitä svejamaammanpoikien laariin.

Nyt Suomi uuteen urheilulliseen nousuun. Seuraavat olympiadit tulevat liian nopeasti vastaan, sinne ei keretä mukaan, mutta kahdeksan vuoden päästä tilanne on toinen, jos perustyö OIKEALLA tavalla aloitetaan nyt ja satsataan oikeisiin asioihin. Asioihin mitkä ovat aina olleet olemassa ja mitkä on tiedetty.

Laittakaa minulle 10,000€/kk palkaa, niin lupaan valmentaa olympiamitalistin jopa seuraaviin kisoihin, eikä tee edes tiukkaa, sillä urheilijatkin ovat katsottu,eikö ole uskottavaa!!!:)

Tiistaina 10x200+hölkkää alle ja päälle.Torstaina 3x1000m+4x100m+hölkkää alle ja päälle. Tänä aamuna 8km VK ja ihan lekurin määräämänä syykemittari, vai mikä se on  mukana+alle 1h hölkkää ja päälle pari kilometriä. Ja kaikki tapauhtuu vain kuntoilumielessä. Kylläpä on muuten luonto kauniina nyt:)

maanantai, 12. syyskuu 2016

Paraolympia

Rion kisat jatkuu ja arenalla ovat paraurheilijat. Suomen mitalihanat avasi Marjaana Heikkinen itseään tyydyttävällä keihästuloksella, hopeamitalin arvoisesti. Kelpo hyvä suoritus johon pitää olla tyytyväinen, MUTTA mutta. Kisan jälkeinen haastattelu jätti Marjaanalle paskan fiiliksen kilpasiskoista ja eteenkin yhtä pykälää korkeammalle kivunneesta Kiinalaisesta, joka nakkasi kaikilla kolmella heitolla yli entisten ennätysten vieden suvereenisti kultamitalin. Haastatteleva toimittaja kysyi Pitkäseltä, että miltä Kiinalasen heitot vaikuttivat, johon hopeamitalisti totesi hyvin ylimalkaisesti, että en ala niitä tässä nyt se enempi kommentoimaan. Viesti oli siis hyvin tyly, sekä epäurheilijamainen ja samalla läpinäkyvä siitä, mitä sillä tarkoitti. Itseasiassa en ole vielä koskaan kuullut noin selvää vihjailua urheiliasta heti kisan jälkeen, siis siitä, että ei siellä pelkällä riisillä heitetty. Kyllä urheiljan tasosta riippumatta pitää antaa tunnustusta paremmalleen. Kyllä tuolla tasolla pitäisi pyrkiä hiukan arvokkaapaan käyttäytymismalliin, tyyliin kunnes toisin todistetaan heittäjän harjoittelu metodit, sekä ravintopuoli. Minkähänlainen polemiikki olisi syntynyt, jos esim. Paavo Nurmi Gamesi keihäänheiton jälkeen joku Suomalainen heittelijä olisi tokaissut Saksalaisen hirmusarjan heittäjän suoritusta kulmakarvat kurtussa, että EN ALA KOMMENTOIMAAN hänen suoritustaan tässä haastattelussa tämän enemmän:)-

Mutta niin kauan kuin on aikaa on toivoa. Nyt Kuopion Kaupungin myöntämä stipendi hopeamitalista suuruudeltaan 6000€ on ansaittu, isolla aaaalla. Mutta mikä on Kaupungin kanta sen jälkeen, jos hopea vaihtuu kullaksi JOSTAIN kumman syystä. Tuon kutosen eteenhän ilmestyy kasi kaupungin linjaamien palkitsemissäännösten mukaan, joten periaatteessa kyllähän sitä kannattaa olla KOMMENTOIMATTA.

Perinteinen syksyn suurtapahtuma tuolla Karttulassa, eli maakuntaviestijuoksu juostaan 1.10. Sinne siis kokoamaan viestiporukoita kiivaasti, aina mahtuu mukaan.

Kävin kokeilemassa jousiammuntaa,ihan jees hommaa. Ja nyt on alkanut kiinnostaa tuo ampumajuoksu ja hirvenhiihto, joten ensi suvena, jos luoja suo olen ampumajuoksemassa, vai miten se meni. Muutenhan tämä tämänhetkinen kuntoilupuoli on sitä Pyörä/hölkkä yhdistelmää vuoropäivinä, eikä niissä ole mitään kerskuttavaa.

Tähän kun vielä lisää, että olen lusimassa yhden vuoden kakkua tuolla Lippumäen uimahallissa, siis kiven sisässä sanan varsinaisessa merkityksessä, voidaankin julistaa viikko avatuksi.

maanantai, 5. syyskuu 2016

Jouko Mahlamäki

    mahlam%C3%A4ki.jpg

 Nyt minulla on kunnia esitellä todella kovan kaliberin kestävyyskone.

Vaikka Suomalaisen kestävyysjuoksun taso on kansainvälisesti tällä hetkellä yleisissä sarjoissa hiukan aneeminen, ei veteraani puolella asia ole välttämättä näin. Vuosien saatossa on nähty ja tullaan näkemään aikuisurheilu puolella aivan kansainvälistä vauhti Suomalaisten osalta.

Tässä on kuitenkin tällä hetkellä yksi valovoimaisimmista kestävyysjuoksijoista, joka täyttää jo kansainväliset kriteerit omassa sarjassaan vauhtireservin suhteen.

Sarja M 50v on monessa mielessä aallonmurtaja ja varsinkin urheilussa se mielletään ensimmäiseksi notkahdussarjaksi jos asiaa katsotaan tuloksen näkökulmasta. Poikkeuksiakin löytyy ja tässä yksi niistä.

Urheilijat henkilöosiossa on vuorossa kaikille Suomalaisille kestävyysjuoksijoille tuttu hahmo nimeltään Jouko Mahlamäki. Seuran nimi on Lauttakylän Luja, mutta luja on mieskin.

Jouko syntyi 14.3.1965 Huittisissa, jossa myös valtaosa lapsuusajasta kului. Siviilisäädyltään tämä kova tossunkuluttaja on sinkku. Nuorempana kaukalopalloa, jääkiekkoa lentopalloa, hiihtoa tennistä yleisurheilua kavereiden kanssa. Kunnes vuonna -89 aloitti kevyen lenkkeilyn ja lopetti samalla tupakanpolton, tämän lajin, minkä aikoinaan myös muuan Jurgen Haase  osasi, Jokke oli opetellut armeijassa, minkä kävi suorittamassa Huovinrinteellä vuonna -85. Tämä Haasehan oli myös kova juoksumies, joka laittoi mm. Julma Juhan tiukille eräissä Helsingissä pidetyissä EM kisoissa. Armeija oli kuulemma mukavaa aikaa ja cooperin testissä meni kylmiltään 3300m.  . ja ammunnoissa tietty valiot.

Mikä sitten ylipäätään sytytti urheiluun aikoinaan. Työpaikkaliikunta ja siellä suoritettavat leikkimieliset kilpailut, kuten työpaikalla -87v oli leikkimielinen ottelu 100m12,2 pituus 5,50cm  keihäs 600kg 40m  400m 60s-kunnon kohotuksesta ja alkoi käymään lenkillä -88v  kerran viikossa. Vuonna -90 alkoi kokeilla kilpailla, 100m12,19, 400m52,37, 800m1,59,87, 1500m  jotain 4,17 . 1991 sai valmennusta, mutta meni ylirasitustilaan kovia tonnin vetoja ja punttia, mihin roppa ei tottunut, joten kehitys loppui lyhyeen, jatkoi kuitenkin, vaikka juoksu ei kulkenut. Sitten astma tuli vielä -93v talvella, henki ei kulkenut enää edes lenkkivauhdissa, 2vuotta meni ihmetellen. Vuonna 95 Satalinnan keuhkopolille, tulos rasitusastma. Vuodesta 93-2000v juoksenteli jotain kisoja. 2000luvulla lisäsin pidempiä lenkkejä tv kovia ja tonneja. 2002v tuli 1500m enkka 4,07,9. 2001 oli kuntotestissä Varalassa mikä varmaan auttoi harjoittelussa.

Opiskelut ja työelämä ovat seuraavanlaiset. Peruskoulu, ammattikoulu, sen jälkeen urheiluhieroja koulu ja sitten koneistaja Polarteknik Huittinen, missä onkin vierähtänyt 29v. Siis raskas työ ei ole ollut este kovalle harjoittelulle ja sitä kautta koville tuloksille. Sama trendi, niin kuin ennen hyvinä aikoina, milloin ei selitelty, että kun ei jaksa.

Tosin raskas työ/juoksuharjoittelu vaati raskaan veron, tämänkin asia Jouko on huomannut vammojen muodossa. Vasen akillesjännetulehdus 2007v 1kk tauko, 2010v häpyluun tulehdus 1/2v kisatauko. 2012v vasen takareiden, hamstring leikkaus 1/2v kisatauko 2,5kk lepo. 2015v patellofemoraalinivelen rustovaurio, kivusta huolimatta on kuitenkin juossut ja joka on nyt parantunut. Joka vuosi on kuitenkin juossut kilpaa. Esikuvana on yksi henkilö urheilun puolelta, Myrskylän suuri mies Lasse Viren.

 2006 vasta alkoi juoksemaan kilometrejä ja loppu on legendaa, eikä sille näy loppua. Ja kun harjoitteluun oli lopulta päässyt kiinni oli treenit tämän näköistä.2009 jolloin kesällä puolimaratonin ja 10 000m ennätykset

vko4 ma;15km tv

ti;verr 3km 4x2000m/ 3`(6,40-6,20)    verr2km

ke;15tv +kuntopiiri

to:a 10km kevyt

i;10km kevyt

pe;a 10km kevyt

i;verr 3km 12km reipas 43,40 (3,38ka)verr2km

la;10km kevyt

i;16km kevyt +kuntopiiri

su;32km kevyt 2,25,23 h (4,32ka)

yht;143km  Siis ei se ole tämän vaikeampaa, ihan simppeliä yksinkertaista treeniä, missä huomioidaan kaikki pääpiirteet, mitä kestävyysj. harjoitteluun tulee.

Sitten näitä kakkia kiinnostavat numerosarjat tähän mennessä, puhutaan siis ennätyksitä.

(90v 100m12,19s)  (-90 400m 52,37s ) (90v 800m 1,59,87s)  ( 2002v 1500m 4,07,9 ) ( 2007v 3000m 8,58,61) ( -2006  5000m 15,35,2)  (-2009 10 000m 32,18,83)   (-2009 PM 1,10,50)  (-2014  MARATON 2,36,57) Kaikki maratonit -2008 2,38,36 -2014 2,36,57 -2015 2,40,44

 Veteraanisarjojen menestystä. Siuntio 2015 M50 puolimaratonin SE HÄIKÄISEVÄ 1,11,57. M40 EM halli 3000m pronssi 9,05,30.  M40  MM 10 000m pronssi 32,35,71 JA LUKEMATON MÄÄRÄ MUITA VETERAANIMESTARUUKSIA maantieltä, maastosta ja hallista.

Tämän päivän trendi on se, että on alkanut vaihdella harjoituksia kun aina tulee jotain vammoja.Ehkä 70km -110km vko kevyttä tasavauhtista ja 2krt vetoharjoitukset 200m-1000m vaihtelevasti. Halliharjoittelu ei Joukoa kiinnosta, kaikki tapahtuu ulkona kelistä välittämättä, kesät talvet. Siinä miettimistä kaikille niille, jotka ovat hallihommiin antautuneet

Etelän leirit ovat olleet utopiaa tälle ikäluokkansa huipulle. Talviaikaan happi kulkee hyvin Suomen maanteillä ja tulostakin syntyy, kun on uskoa tekemiseen ja asenne on kunnossa. Juoksee edelleen vähennän kilometrejä, voimistelee, että välttyisi vammoilta,aina kisaillaan kun on kisoja tarjoilla. Mutta nykynuorista sanoma on selvä, että aika on muuttunut ja nuoret se mukana. Motivaatiota lisää myös veteraanijuoksuihin se, että kaikki on kavereita ja uusia tulee aina, tosin harjoitukset tekee valtaosiltaan yksin kun ei ole ketään lähistöllä joka olisi saman tasoinen.

Palaten vielä tuohon Siuntion 2015 puolimaratonin SE juoksuun, missä Jouko rikkoi Luostarisen Martin entisen ennätyksen miltei 3 minuutilla.Siihen ei ollut harjoituksellisesti mitään uutta, ainostaan se, että PÄÄTTÄVÄISYYS omaan itseensä ja juoksua kohtaan oli huipussaan.

Ja matka jatkuu kovaa kyytiä. Tulevina vuosina kun sarja vaihtuu tullaan näkemään uusia Suomen ennätyksiä tältä Huittisten mieheltä, niin maantie, kuin ratapuolelta. Suomella on tällähetkellä kaksi todella kansainvälistä kovanluokan kestävyysjuoksijaa sarjaan M50. Toinenhan on tietenkin paluun kilpakentille tehnyt Yrjö Pesonen

 

 

 

 

torstai, 1. syyskuu 2016

TRI/DUATHLON

Suomesta on tullut takapajuinen neuroottinen triathlon suorittaja, Paljon, tai paremminkin suuresti kasvanut tri harrastus on positiivinen asia, jos mittarina käytetään puhtaasti eri tapahtumissa olevia osanottajamääriä. MUTTA, onko se nyt sitten niin, että positiivisten tri suoritusten aiheuttama ajatusmaailma ei enää muuta hyväksykään. On sanomattakin selvää, että meillä on kuntosuorittajia, hyvä niin, mutta kansainvälisiä kovan tason kisaajia vain muutama. Ei yksi Gööst,Lehtonen, tai Dardy tee kesää Suomalaiseen kestävyysurheiluun, vaikka hyvänluokan kisaajia ovatkin.

Mistä apu tähän aneemisuuteen, millä saataisiin sitä tasoa hilattua, noin niin kuin laajuuden suhteen ylöspäin. Menneen kotimaisen tri kesän suurin häviäjä oli perinteikäs Kuopion kaupunki triathlon, missä samalla kisailtiin SM arvoisesti. Paikalla katsojan roolissa, niin kuin aina ennenkin olen ollut, huomasi, tai aistin, että nyt on hautajaistunnelma päällä. Olosuhteet olivat mitä olivat, eikä niitä voi valita, mutta jo pelkkä ennakkoilmoittautuneiden määrä antoi selvän signaalin mikä on tämän kisa tulevaisuus ja sitä ei ole tällä konseptilla. 25 vuotta putkeen ja huippuvuodet asettuivat sinne vuosituhannen vaihteeseen, joten onko nyt tullut aika sanoa hyvästit tälle kisalle. Syyttävää sormea on turha osittaa mihinkään suuntaa, koska kaikella on aikansa. Jollakin tapaan tuntuu nyt siltä, että ensivuonna ei tämä kisa ole kalenterissa, toivottavasti ole väärässä, KOSKA !

Sanooko sana DUATHLON mitään, tässä olisi monella tapaa pelastus Suomen triathlonin tason nostolle. Tämä muualla maailmaa suurta suosiota nauttiva laji on sanottu olevan triathlonin pikkuveli, mutta nythän on käynyt niin, että Suomalaisilta on pikkuveli ollut kateissa jo pitkään. Isossa maailmassa, missä tri taso on aivan jotain muuta kuin Suomessa, tiedetään näiden duathlon kisojen tärkeys kokonaisuutta ajatellen. Itse kun aikoinaan 20 vuotta sitten hurahdin pyöräilyyn ja myös duathloniin, oli du. kisoja useita vuoden aikana. Nämä kisat kokosivat yhteen myös tri ihmiset ja tasokin oli yleisissä sarjoissa kova, veteraaneissa vai yritys ei vauhti, oli kova. Näillä du. kisoilla saataisiin kautta molemmista päistä jatkettua, eikä kipukynnys kuntoilijoidenkaan puolelta olisi niin suuri kuin tri kisoihin tähtäävällä. Ja mikä tärkeintä,kun nuoret tri -team oppilaat oppii juoksun kovuuden, sen tärkeyden huomaa sitten yleisissä sarjoissa, eikä muunmaalaiset lähde pyörän jälkeen paukusta karkuun, vaan pystyy heti laittamaan hanttiin

En tiedä, järjestetäänkö Suomessa nykyjään enää yhtään Duathlon kisaa SM arvoisesti, ennen oli keväällä ja syksyllä, mutta tässä olisi myös markkinointipaikka monelle paikkakunnalle, MYÖS KUOPIOLLE. Tällä tarkoita, että ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan pitää mennä eteenpäin, niin kuin tuntemattomassakin huudettiin. Ja mikä estää järjestämästä du. kisoja vaikka pitkin kesää, nehän palvelevat triathlonia hyvin vaikka kovana harjoiteena.

Siispä, jos Kuopio aikoo lopetella perinteikkään kisansa, voi tilalle järjestää paljon helpoimmilla järjestelyillä du. kisat ja heti paukahtaisi SM arvo se on jämpti niin. Uskon, että paljon olisi halukkaita kisoihin tulijoita, mutta kun ei ole kisojen tekijöitä.

Triathlon on iloinen asia, niin kuin golf. Mutta entäs sitten, kun Suomen 3 kuukauden aikana, joita kisoja järjestetään on puolet paleltuma herkkiä ja nautinto on suorituksesta todella kaukana, niinpä?

Aamulla 2h kiihtyen:)