tiistai, 24. tammikuu 2017

Jälkiviisastelua.

Ainahan sitä voi jälkiviisastella asioilla, joten. Paljon ei aiheuttanut parranpärinää tuo vuoden urheilija äänestys. Oikeaan osoitteeseen meni parhaan pysti, mutta kakkossija minun mielestä ei. Henri Kontinen, nelinpelin ei kaksipelin mestari, rankattiin toimittajien(turhan) toimesta kakkossijalle, onneksi ei  sentään Kekkossijalle, eli ykköseksi. Mutta tuo hopeapystykin, ohi olympiamitalisti, eli Potkosen oli yliampuva. Muuta kovin kummallista spekulointia ei sitten loput sijoitukset aiheuttaneet, mitä nyt Lehtosen Kaisan mahtivuosi ja siitä toimittajien noteeraus nippa nappa kymppisakkiin oli perin vähäinen arvonanto kovalle raastolajille.

Mutta niin se menee nykymaailmassa. Kun ei toimittajat ymmärrä omakohtaisesti mistään mitään, niin eihän silloin tule myöskään mistään mitään. Urheilulehdet ja sinne toimittajien kokoama aineisto edustaa parhaiten heidän arvojaan urheilevassa maailmassa. Avatkaa ja katsokaa vaikka uusin urheilulehti, niin johan selviää mitkä lajit ja aiheet sieltä aina silmille pomppaa. Joukkue ja pallo, joukkue ja kiekko, ralli ja formula ja siihen tapaan.

Uraansa lopettelevan Huippu urheilijan elämä ei välttämättä ole kovin auvoinen. Mäkihyppääjät eivät ainakaan kissan tavoin putoa välttämättä jaloilleen. Toni Nieminen ja Janne Ahonen ovat menestyksekkään uransa jälkeen niinsanotusti persaukisia, eli velkavankeudessa eläviä elämäntaitureita. No, tavallaan omaa syytään se on jos hyppelyjen jälkeen laitetaan rahaa palamaan hevosiin (raviurheilu) ja auton hevosvoimiin(kiihdytysautoilu). Nyt sitten Ahonenkin joutuu tekemään omien harjoituksiensa lomassa mäkihyppelypukuja. Kyllä siinä neulomakonen laulaa, kun pari sataa puku parsii kokoon muiden hyppelijöiden käyttöön. Hyvähän se on että on töitä, mutta siinä vaiheessa kun pitää alkaa parsia toisten villasukkia on asiat jo todella huonosti.

Omat asiat on hyvin. Ruoka ja uni maistuu, mutta yllätys yllätys, juoma ei:) Olen liittynyt ateistisorttodoksipasifisteihin, niin kuin Elmo aikoinaan ja nyt ymmärrän elämän yhteinäisyyden kaikkine ristiriitoineen.

Aamulla 2h helevetin hienossa auringonpaisteessa loppuakohden viihdytellen, eiku??

perjantai, 20. tammikuu 2017

Perjantai pakinat.

Matala kynnys, lupa juosta, vaan ei se pahemmin näkynyt eiliniltaisissa Kuopion hallitonneilla.On vilpittömästi todettava, että innostus juoksua kohtaan ei Kuopion, eikä tämän piirin osalta ole enää kovinkaan innostavalla tasolla. Nyt tehtiin osanottajakato ennätys, kun juuri eilisiltana oli kaikilla taas jotain muuta tekemistä.Pohjanoteeraus nähtiin naisten sarjassa,osanottajia nolla, hienoa, kerrassaan hienoa, mutta tuosta huonommaksi on paha enää laittaa.Ei kun hetkinen, olivat kai lähteneet ajoissa, niin ei tarvinnut juosta:)

Alisa Virtanen T15 sarjan uusi SE oli se kovin noteeraus ja siitäkin on vaikeampi paremmaksi laittaa. Samoin miesten startti, joka keräsi huikeat 4 osallistujaa oli kärkivauhdin osalta kovaa tasoa. Samu Mikkonen kellotti huippuajan 2,26 ja osia, mikä on osapuilleen yhtä kova kuin Ilari Piipposen muutaman vuoden takainen Kuopio- Hallin noteeraus. Mikko Hirvonen tuli sitten myös oman recordinsa saattelemana päivän onnistuja. Ja veteraanilähdössä oli eniten osallistujia, missä Kaukolan Jukka oli päivän nopein, vetäen samalla mukanaan hyvään vauhtiin, siis alle 3 minuutin lukemiin tri/juoksija/hiihtäjä/pyöräilijä Mikko Joensuun. Ihme Ukko on tämä tapaus kun kykenee ironman matkalla reilusti alle 10 tunnin suoritukseen, voi sipaista vuorokauden, vai oliko se 12h hiihdon ja nykäistä tonnin alle kolmosen.

Mitäs muuta, niin. Päivän joutavanpäiväisin aihe Iltalehdeltä on Jasmin Mäntylän muka yläosattomissa keimailukuva. Helvetti mitä huijausta, eihän siinä ollut kuin selkäpuolelta napattu muinauskuva jäännös.

Tuolla jenkeissä on tapana sanoa presidentin puolisoa maan ensimmäiseksi naiseksi. Nyt se ei ainakaan ole totta, sillä Donaldilla niitä on varmaan ollut enemmänkin. Ja liekkö se pitää paikkaansa, että sen nuorin tytär olis jenkkien ensimmäinen tytär:).

 Suomessakin vois olla tuomoinen käytäntä, että Saulin vaimoa nimitettäisiin erheellisesti Suomen ensimmäiseksi naiseksi.

Kaisa sihti oli sitten taas hukassa ja taudin myötä myös hiihtovauhti oli poissa. Semmoista on huipuillakin joskus, mutta minulla aina, eikä siihen tarvitse edes tautia.

Aamulla 1,30h, eli tunti hiljaa ja puolikastunti kontrolli kiihdytys lopussa sykkeelle 165, ei ongelmaa:)

 

sunnuntai, 15. tammikuu 2017

Sunnuntai reipastelut

Hillittömän hienoja talviurheilupäiviä. Töllöstä suoltaa ulos hiihto kaikessa olomuodossa, eikä moni varmaankaan saa persettä irti penkistä, kun pitää seurata toisten tekemisiä. No, jos Suomen cup mutsikassa saa yliotteen on peli menetetty, koska siellä ei nyt ole paljon seurattavaa, kun mieltei kaikki maan huiput huilaa. Mutta ponnahduslautana parempaan vauhtiin se kyllä palveleen monelle hiihtäjälle. Siinä mielessä Suomen hiihtokuppi on ihan paikallaan.

Kaisan sihti oli eilen kohdillaan ja niin oli tänäänkin. Kaisa kuittasi oikein kunnolla viime vuosien Saksanmaan pettymyksiään voittojen suhteen, vaan jo oli aikakin. Paljon spekulaatioita herättävä ajatus Kaisan osallistumisesta Lahden MM hiihtokisoihin voidaan kuitenkin unohtaa tämän viikonlopun menestymisen myötä. Se on kuulkaas semmonen juttu, että rahan takia, eli hienommin ilmaistuna taloudellisten syiden johdosta ei ole viisasta hiihtää Lahdessa, vaikka vauhtireservit siihen maastoon ja kuokkanousuihin riittäisivätkin. Eurot ne on jotka rulettaa ja juuri se takia Kaisa päätti jatkaa uraansa ja kun nyt näyttää taas kristallipallo mahdollisesta, siihen kuuluvinen lisukkeineen on paree että pum, pum linjalla jatketaan. Ja ihan fiksua ja ymmärrettävää on tämän kaltainen linja.

Mutta jospa sitten Andien talviolympialaisissa nähdään sitten muutama jäähdyttelevä ampumahiihtäjä. Viimekerrallahan Andien kisoissa juhli Suomen kauttaaikain menestynein urheilija, eli ELMO. Tämä Kainalniemen suuri poika oli niin suvereeni esim. 50km hiihdossa, että hänellä oli varaa kesken kisan jopa syödä muutama omena, juoda hui hai juomaa ja ottaa pienet nokoset. Ja vastaavasti Dervangan kesäolympialaiset  olivat yhtä mitalisadetta, voi niitä aikoja.

Toiset ne nyhtää sulalla maalla juosten. Omat juoksut ovat sitä sipellystä. Eilen ap. 1h sisälsi sen 5km reipasta,sitä oman tuntemuksen rehellistä kuulostelua, että kaikki on ok. Illalla uiskentelin tai mitä räpellysty se nyt on. Tänä aamuna oli sitten kevyt jalka. Heti ensiaskeleesta huomasin, että ohhoh ja annoin mennä. 2h tuli ajallisesti mittaa ja sykkeitä käytin aika laajalla alueella. Siitä se taas uusi viikko lähtee:)

 

 

tiistai, 10. tammikuu 2017

Vuoden urheilija.

 No, ennen mainostettiin autoja vaikka näin. Osta Lada, se on VUODEN auto, EHKÄ kahden:)

Mitä huonommin Suomella menee, sitä vahvemmin Suomalainen identiteetti lepää huippu-urheilijoiden suorituksista saatujen hekumallisten hyvänolontunteiden aallokossa. TOSI, nyt viime vuosinan se aallokko ei vakuuttavan korkea ole ollut, mutta sitä seuraavaa hirmumyrskyn nostattamaa aallokkoa odotellessa on hyvä aika spekuloida vaikka vuoden urheilija titteliä ja sitä nostetta, mitä se aikaan saa, muutakin kuin perseet ylös penkistä.

Niin. Se hetki on taas käsillä, kun on pakko laittaa urheilijoita paremmuusjärjestykseen tässäkin maassa. No laitetaa, laitetaan oikein urakalla, tosin palkkaa siitä ei saa kuin korkeintaan Suomen päättävä urheilukabinettikerma, koska heille se on edustustilaisuus, muille velvollisuus olla läsnä, jotta saadaan näyttävät bileet aikaiseksi.On vähän niinkuin Linnanjuhlien meininki.

Pitkä liuta nimiä, jotka kaikki ovat menestyneet hyvin omissa lajeissaan. Niitä kaikkia on turha alkaa tässä erittelemään, koska kovin montaa potentiaalista Vuoden urheilija ehdokasta ei ole.

Joko nyt on Leo-Pekka Tähden vuoro. Neljäs olympiakultamitali putkeen paraatilajissaan 100m kelauksessa. Herättää monessa ristiriitoja lähinnä siitä kuuluuko paraurheilu samaan kategoriaan niinsanotusti terveraajaisten kanssa. Minusta kuuluu.

Mira Potkonen. Naisnyrkkeilyn ensimmäinen Suomalainen Olympiamitalisti. Naiset eivät ole vielä kauan saaneet hakata toisiaan nuoratussa kehässä Olympiatasolla. Jos kyseessä olisi ollut vaikka miesten raskas sarja ja sieltä olisi tullut Suomeen mitali,tilanne olisi paljon selvempi, mutta naisnyrkkeily on vielä sen verran tuore juttu, että?? mutta kuka tietää vaikka?

Lotta Lepistö. MM -maantieajon pronssi, seurajoukkueiden joukkueaika-ajon MM-pronssia ovat huikeita suorituksia. Muutenkin onnistunut kausi, jolla Lotta murtautui lopullisesti ehdottomaan maailman eliittiin. Ja vaikka metsähallituksenkin puolella vauhtia ottanut ja takaisin kasaan paikattu sisupussi on teaminsa ehdoton ykköstykki ovat parhaat ajot vielä edessä. Ei kuulu sarjaan lada, koska kirikin irtoaa varsin mallikkaasti,ajovuosista puhumattakaan.

Kaisa Lehtonen. Suomen Triathlonin suurlähettiläs maailmalla, jolta löytyy niin EM, kuin MM mitaleja, sekä voitto Etelä-Afrikan täyden matkan kisassa. Kuitenkin vuoden kliimaksi koettiin Hawajin ironman helvetissä, mistä lohkesi huikea 5 sija. Talviharjoittelupaikaksi Kaisalle valikoitui tälle talvelle minullekkin tuttu Torrevieja, joten ilmeisesti vauhtireservien kasvattaminen on vuoden teema. Mäkeäkin löytyy pienen ajomatkan päästä, vaikka esim. Sierra Espunan muodossa, se vuori ei ottanut loppuakseen milloinkaan.

Jenna Laukkanen. EM-pronssia pitkällä radalla 50 metrin rintauinnissa, 4x100 metrin sekauintiviestin EM-pronssijoukkueessa, lyhyen radan MM-kisojen 4:s 50 ja 100 metrin rintauinneissa sekä 5:s 100 metrin sekauinnissa) Päättäväinen uimari, jonka isän satun tuntemaan ja kauaa taaksepäin. Harrastihan isä"Lakke" kestävyysjuoksuakin aikoinaan, sen minkä nuohoukselta kerkesi.

Petra Olli ja EM kulta. Olympialaiset eivät mennet niin kuin niiden piti mennä. Itsekin arvioin Petran varmaksi mitalistiksi, tai kaikista varmimmaksi. Menee kyllä isompikin ukko katurähinätasolla nurin, mutta sarja 60kg ja maailman muut kovat naiset antavat aivan eri vastuksen, kuin keppanakännissä haastavat räkänokat, tai itseensä kyllästyneet haistattelevat epäonnistuneet naisenalut.

Sitten olisi tarjolla Tatlia, Walsthrömia, pari muuta uimaria, hiihtäjiä, sekä pum,pum hiihtäjä. Sikermään voi vielä lisätä vapaaottelijan, tai vaikkapa jonkun muun paramenestyjä, tai miksiei purjehtijan. Löytyy myös Olaa, joka ei juo coca-colaa,nelinpelin tennisässä Kontinen on varmaan myös monen mieleen. Tai miksi ei Oskari Mörö, ei paha. Ja sitten on tämä aalto keulassa jääkiekkolaivan, eli  Patrik Lainen, eikä siitä sen enemmän, koska siitä saa lukea joka lööpeissä ja joka päivä. Mutta tätä tittelijä tänä vuonna ei vie keihäänheittäjä, vaikka parapuolelta tuli hopeinen olympiamitali.

Valitkoon sitten kaikkitietävät urheilutoimittajat mieleisensä, mutta yksi on varma. Siis se että aina tulee, kun Suomessa ollaan,tuota kritiikkiä ja eripuraa siitä, että ei mennyt oikein nytkään.

Itse en ala erittelemään ketää toista paremmaksi, koska se on periaatteessa väärä tapa arvioida yhdelläkertaa paremmuutta kaikkien lajien kesken. Ja kun vielä valitsijaraati koostuu kaikenmaailman urheilutoimittajista, tulee lopputuloksesta väkisinkin puolueellinen kabinetti päätös. Ja lopulta itse urheilu itsessään jää sivuosaan ja vielä katupuskista kuulee vittuilua, niin kuin Petra Olli oli saanut kuulla, vaikka parhaimpansa on yrittänyt SUOMEN VÄREJÄ PUOLUSTAESSAAN.

Kuopiossahan valittiin jo kaupungin Vuoden epäonnistunein urheilija. Allekirjoittanut voitti kyseisen kisan jälleen kerran paljon puhuvin numeroin sata-nolla. Vähän oli paineita, mutta luotto on valitsija toimittajia kohtaan niin kova, että lupasivat saman tittelin jo valmiiksi ensivuodeksi. Saavatpahan muut sitten keskittyä rauhassa urheiluun ilman paineita.

Niinpä. Nyt on ollut aikaa tehdä vaikka mitä. aamulla 1,30h helevetin kevyt. Iltapäivällä ahvenpilkillä, 2kg erikokoista raitapaitaa.Illalla maantiepyöräprojetki, eli rungon maalaus.

 

 

perjantai, 6. tammikuu 2017

Loppiainen.

Putket paukkuu ja halli haukkuu, nimittäin huomenna. Kaunis kuulas pikkupakkaspäivä on kuin luotu ulkoiluun ja jokainen itseään kunnioittava ulkoihminen ottaa siitä kaiken ilon irti.Mennyt viikko oli siis pakkassävytteinen ja monellakiin tapaa hyödyllinen, nimittäin ei ole tarvinnut auto startata. Ei sillä, etteikö Toyota lähtisi käyntiin, vaan sillä etten tykkää turata lyhkästä ajoa, kun pystyy muutenkin liikkumaan pisteestä a, pisteeseen b ja takaisin. Olen siis kävellyt ja aina aamupäivällä juossut sitä hiljaista kynsilaukkaa, vai mitä sipeltämistä se sitten nykyään enää on. Vuorotteluvapaa on lähtenyt käyntiin siis hyvin maltillisissa merkeissä, niin kuin oli tarkoituskin.

Loppiainen oli aikoinaan myös perinteinen Maakuntaviesti tapahtuma päivä, täällä Pohjois-Savossa. Ei taida olla enää, vai, en tiedä, mutta hiihtämättä se olis nyt jäänyt tuo hiukan raikkaan ilmaalan myötä. Kyllä niitä muistoja on niistäkin skapoista. Joskus kauan sitten, oliko Kiuruvedellä tai Vieremällä kilpailun alkua siirrettiin pakkasen takia tunnilla, mutta viimeiset ukot hiihtivät miltei nollakelissä ja liippaladulla. Silloin oli kyllä kisan kestokin hiukan pitempi kuin tänä päivänä, vai miltä kuulostaa 9x10km perinteistä viestihiihtona. Itse oli viimeisillä viestiosuuksilla, eikä meillä ollut kovin kummoinen joukkue silloin muutenkaan. Muistelen, että itsellä kävi tuuri, kun lähdin liikkeelle. Sieltä tupsahti eteen jo kierroksen (5km) hiihtänyt kärkipään joukkueen viestinviejä, joka oli Jouni Partanen. Ei ollut turha hiihtäjä Jouni siihen aikaan, kun oli Kirvesniemen tasoa. Siinä peesissä yritin pysyä yhden kierroksen ja taisin onnistuakkin siinä joten kuten. 

Ajalta, milloin oli vielä tukkaa päässä, mutta järkikulta alkoi juosta karkuun ja minä sitten yritin juosta sitä kiinni. Forssa-Suvi ilta ja hellepäivä, sekä loppusuora, sekä palkintojärviset mukaan, mitkä sitten Kauppisen Hannu osti oitis pois.

forssa%20suvi.jpg

Mutta hei, kohta alkaa taas Kaisa pum, pum hiihto. Pysykää kanavalla. Seraava blok. teksti käsittelee Vuoden urheilija aihetta, eikä ole tarkoitu lähestyä sitä silkkihansikkain:?:)