Kävin pitkästäaikaa tuolla Facesomessa.Mikään ei ole muuttunut siellä, samat naamat jakavat linkkejä eteenpäin kerjäten peukutuksia ja samaa varmaan haetaan niillä jutuilla.En päivitä profiilikuvaa, koska siinä ei ole mitään päivitettävää.Jotkut tekevät sitä tuon tuostaan ja jatkuvalla syötöllä pitkin Facebookin sivuja. Mitähän sekin kertoo ihmisestä?Eräs tuttu tulla tömähti kirjastossa vastaan ja sanoi lukevansa minun blokia, samaa hengenvetoon totesi, että se jakaa varmaa lukijat kahteen eri kastiin. Kyllä, hän tarkoitti sitä, että sitä joko tykätään(peukuttaa ei voi) tai vihataan. Kumpaakohan lukijakuntaa on enempi, kun kypärä päässä pitää torillakin kävellä:)

 Mikä mättää Suomen kestävyysjuoksussa, mikä aikoinaa juostiin maailman kartalle. Mikä mättää Suomen mäkihyppyä, joka hypättiin osaa maailman karttaa. Mentaaliharjoittelu, eli apu jossa haetaan syitä menestymättömyyteen on tämän päivän suurinta huuhaata ja siitä ollaan valmiita jopa maksamaan.

Siinä vaiheessa kun urheilija ei usko enää itse itseensä, eli kehitykseen on peli menetetty. Mutta huuhaahan turvaudutaan sitä herkemmin, mitä huonommin urheilussa menee. Parhaiten huuhaa markkinoi itseään kuitenkin onnistuneiden suorituksien johdolla. Paras esimerki tulee lätkäcoutsin, eli Jalosen suusta. Siellä jääkiekkopiireissä oli jossain vaiheessa käytetty mentaalivalmennusta, näin ymmärsin ja kun kotikisojen tulos oli se kirkkain mitali, nousee mentaalivalmennus kaikkien huulille.

Ennen oli kuitenkin toisin, silloin kun urheilijat uskoivat itseensä. Nykänen pomppi yhtä pitkälle vanhanaikaisista lentomäkilöistä, vanhanaikaisissa puvuissa, suorastaan lepattavissa ja vielä vanhanaikaisella ei vee tyylillä Ei ollut vauhdit välttämättä samanlaisia vauhtitornissa, kun ei ollut jäälatua, oli yleensä räntälatu. Ennen myös kestävyysjuoksijat uskoivat itse tekemiseen ei ollut mentalivalmennus sen ajan in, vaan auttamattomasti out. Nykyisin mitä suuremmissa määrin homma on ajatunut päälaelleen, eli mentaali on in ja kestävyysurheilu on auttamattomasti out. Mitä järkeä on esimerkiksi nostaa kestävyysjuoksussa määrät 50km 150km ihan tosta noin vain. Sanotaan, että kun tieto alkaa loppumaan, tulee tyhmyys ja sitä mukaa kuvitelmat vahvasti mukaan kuvioihin. Ja kun kunto alkaa olla sitten mitä on, etsitään kaikenmaailman parantajista apua.Kaikki tarvittava flow mentaali on meillä olemassa eikä siitä kannata maksaa mitään. Ei tarvitse mitään muuta, kuin pysähtyä silloin tällöin ja tarkistaa kurssi.

Ei ole tarpeen miettiä menestystä etukäteen, koska sen aika tulee yleensä vasta kisojen jälkeen. Ja tärkein neuvo on, että hakeudutaan erilleen niistä seuroista ja valmentajista jotka suoltavat vapaaajallakin kaiken maailman urheilukuvioita. Nämä henkilöthän puhuvat mielellään auttamishaluisena asioista mistä eivät itse ymmärrä käytännön puolelta yhtään mitään.Ja kun neuvojina toimii vielä henkilöitä, jotka eivät ITSE ole viimeisten vuosikymmenten aikana edes pintaraapaisua tehneet urheilussa, alkaa mentaali vääntyä pakostakin väärään muottiin. Jokainen tietää miten siinä käy, jos esim. työasiat tulevat mukana kotiin ja päinvastoin. Samoin käy urheilijalle jos urheilua ja ylipäätään treenejä(onnistuneita tai vähemmän onnistuneita) aletaan oikein mentaali puolella funtsimaan vapaaajalla.

Väitetään että ihminen ei käytä kuin murtoosan fyysisestä kapasiteetisaan,loppuosa on piilossa jossain aivovoimavara alueella. Niin on muuten tarkoituskin, siksi ihminen on niin heikko, jos vertailukohtana käytetään eläinmaailmaa. Jokainen elää ikäänkuin säästöliekilla ja se on juuri tarkoituskin. Eikä tällä mentaalivalmennuksella saada ihmisestä yhtää sen enemmän irti kuin on mahdollista ylipäätään saada. Miksi tänään on niin suurta hottia puhua ja turvautua johonkin psykologiseen valmentamiseen, siksi, että urheilija ei usko itseensä. Miksi sitten urheilija ei usko itseensä ja yksikertaiseen mutta toimivaan maltilliseen, mutta kuitenkin nousujohteiseen harjoitteluun. SE ON TUHANNENTAALAN KYSYMYS ilman älypuhelinta

Eilen kävin hallilla vippailemassa, en tehnyt mitää kunnon treenin tapaista, kun ei jaksanut.Tänäaamuna ihan sanoisinko vuoden vittumaisimmalla ulkokelillä juoksua sukat märkänä ja kahden kaatumisen taktiikalla juoksua, ilman mentaaliharjotteita noin jonkin verran liukkaalla alustalla. Juoksin myös sunnuntaina sen kauhian pitkän 10km ja hitaalla vauhdilla, enkä olis pitempään jaksanutkaan. Pizzaa ja cokista