Kaksi askelta eteenpäin, yksi askel taaksepäin. Tämä kuvaa hyvin tämän hetken urheilua minun kohdalla, eli eipä se kovin kaksista ole. Sen verran kuitenkin on edistystä tapahtunut, että vielä pari kuukautta sitten, mentiin kaksi eteen, kaksi taakse systeemillä. No toisten suusta sen totuuden yleensä kuulee, eilen aamuna tuolla vänärin rantatiellä Kaukolan Juha tuli vastaan, kun olin verryttelemässä reipasta varten, totesi yksikantaan, että oudon näköistä on tuo sinun juoksu. Kieltämättä se on sitä, mutta niinhän se on ollut jo pitkään, muutama sana siinä kerettiin keskustella yleensäkkin juoksuvammoista ja niistä luovimalla selviämisistä.

Ainut oikea hoitohan olisi totaali lepo, mutta minkäs teet, kun en ole osannut oikein levätä koskaan pikku kolotuksien sattuessa, aina pitää olla jotain tekemässä, sohvan pohjalle kun en osaa vajota. Toisaalta pyörä kyllä kulkee ihan ok! vauhtia, koska se eilisen aamun 8km VK juoksu aukaisi mukavasti paikkoja, illalla lyhyt pyörä (1,30h) meni 32-33km/h vauhtia. Tänään sitten hiukan jäykillä jaloilla juoksin 1,30h kevyttä heti aamutuimaan ja huomasin samalla, miten tärkeää olisi syödä hyvin ja riittävästi kahden harjoituksen päivinä, sen verran puhditon oli olo juostessa. Mutta kuukausi vielä ja pääsis KESÄLOMALLE, no siitähän sitten tulee varsinainen hevoskuuri, pahoin pelkään!