Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin nytkin. Kun ottaa oikein kunnon aikalisän ja vaihtaa maisemaa se myös tapahtuu. Se kun LÄHTEE, riittää siihen, kuka tekee sitten mitäkin on jokaisen oma asia, mutta pääasia on että ei jää lomallaan pyörimään samoihin kuvioihin.
Minun lomat ovat yleensä, oltiinpa kotimaassa tai ulkomailla, aika urheilukyllästeisiä, koska rillumavuodet on kauan sitten koettu ja nähty ja nekin vuodet olivat opettavaisia. Niitä en enää kaipaa, koska kaikella on aikansa. Tämä mennyt "loma" oli omissa mietteissä se kaikista kovin urheiluloma, huomioiden ikä, mutta tuli täällä tehtyä muutakin kuin urheiltua, muutama baari tuli aika tutuksi ja hauskaakin oli, niin kuin lomalla kuuluukin, koska kyllä tämän ikäinen tyyppi kaipaa myös tuuletustakin.Yhtään olutta en juonut koko reissun aikana, mutta punkkua ja brändyä tietty, mutta niitähän ei lasketa. Kaikki mukava kuitenkin loppuu ajallaan ja on aika palata arkeen, elikkä takaisin tuttuihin ympyröihin, mikä ei vois sanalla sanoen vähempää kiinnostaa, mutta pakko mikä pakko. Kuitenkin kaikkeen täytyy sopeutua, mikä sitten mitäkin vaatii.
Ensialkuun kiitän Ekkaa hyvän ja hienon Bianhcin lainasta, joka auttoi jalan kuntoutus operaatiossa, sekä pyöräilyjalkojen kehittämisessä, juoksun vastapainona. Toiseksi huomioin Torreviejan juoksuseuran, eli Mikko"miklos"Lankin auttamishalun, järjestää kyyti, sekä pyöräilyseurana erinäköisiin ja kokoisiin tapahtumiin. Kolmatta, eikä niinkään vähäpätöisintä asiaa en tietenkään ala avautumaan, koska se ei kuulu kenellekään muille. Ja neljänneksi tietty omaa päätä siitä. että pysyin kurissa ja nuhteessa. Kelit olivat osapuilleen kohdillaan, koko loman ajan, vettä ei satanut yhtenäkään päivän ja aurinkoa riitti, mitä tänne tullaan yleensä hakemaan.
Treenit, mitkä yleensä monia kiinnostaa, tai ainakin joitain, menivät viimeistä viikkoa myöten (nuha) ihan hyvin ja jaksamista riitti siitä huolimatta, itse asiassa, tämä viimeinen viikko oli se kaikista kovin määrän suhteen 19h, minkä päätin kanavan rantaa juosten ja teimpä siinä kevää ekan varovaisen 6x 1000m/3min palautuksella. Perussettiä ja jalan ehdoilla menin, mitään kovempia yksittäisiä juoksu/pyörä harjoituksia en tehnyt, jos noita muutamia kisoja ei lasketa niihin. Juoksua sain kasattua tälle kuukauden pätkälle 400km ja maantiepyörää 33h. Aina on kuitenkin muistettava, että vanheneminen ja hidastuminen on pakollista, aikuistuminen vapaaehtoista ja jos vertaan tätä leiriä, vuoden 09 leiriin Lanzarotella, jossa oli 3kk, niin kaksi edellä mainittua on toteutunut, mutta jälkimmäinen ei vieläkään, siis kaikki hyvin sillä rintamalla. Mieleen painuvimpia kokemuksia oli varmaankin tuo Espunan 26km nousu, mikä tuntui siltä, että se ei ikinä lopu, sekä reviirin laajennuttua monet muut pyörälenkit ja huvipuolelta Manun peli Bauer Muncheniä vastaan, jonka katsoin Britti kuppilassa, ihan on yhtä kiihkomielistä, kuin Espanjan pelit paikallisessa kuppilassa ja muutama muu tapaus, mitä en tässä viitsi?..
Täällä oli jälleen kerran hyvä olla kuukausi, mitkä sitten ovat tulevien aikojen haasteet sen päättää oma jäsenten kunto, reissumielestä se ei koskaan tule olemaan kiinni. Tästä on kuitenkin hyvä ponnistaa kohden alkavaa kesää ja mahdollisia maantiejuoksuja, sekä paljon hienoja Suomen suvessa tehtyjä pyörälenkkejä. Mutta nyt on aika taas hyvästellä Torrevieja ja alkaa pakata kamppeita kotimatkaa varten ja heti aamulla SAS/Finnair yhdistelmällä Suomea kohti ja jo Lauantaina istuttaa perse sille tutulle tuolille työpaikalla. Mutta hei, eihän tässä ole enää pitkästi kesälomaan:):) saa uutukainen kyytiä.Torrevieja hiljenee minun osalta, joten ADIOS!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.