Kisat on kisattu ja jonkinlaisen yhteenvedon aika. Ennen luotettiin Päivi Alafranttiin (keihäänheito) mutta menneet kisat menivät Suomalaisittain ALAKANTTIIN. Paljonhan sieltä ei kukaan realisti edes odottanut, mutta ehkä kuitenkin hieman enemmän. Kojonkosken humu jatkaa ainoastaan voittokulkua ja tulokset puhuvat puolestaan:)

Suurin onnistuja oli kisat järjestänyt Lontoo. Joka päivä loppuumyyty päästadion takasi kisoille + merkkisen tuloksen ja paljon pelätty terrorismi ei paikalla näyttäytynyt, oli senkin nismin ennaltaehkäisyssä onnistuttu.Kisathan olivat siis hyvät ja seurattavaa riitti joka ilta aina vuorokauden vaihtumiseen saakka. Tero Pitkämäkin ja Aleksi Ojala olivat suurimmat onnistujat jotka liikkuivat omalla parasta tasollaan, kaikki muut olivat omalla rutiinitasollaan. Ja nehän ei tunnetusti riitä finaaleihin. Turhahan se on alkaa vertailemaan Suomalaisten edesottamuksia muihin pohjoismaihin, koska siinä asiassa eivät realiteetit kohtaa yhtään enemmän kuin esim. meikäläisen laihtuneen etureiden hermotoiminta.

Suuret mestarit väistyivat tyylillä, eli uudet mestari menivät osittain ohi, mutta niin sen kuuluukin olla. Tosin kyllä Boltille olisi suonut viestissä vammattoman maaliintulon.Nyt on edessä enää rahakkaat näytösjuoksut erinlaisissa tapahtumisissa ja sieltä kyllä tulee sitä pätäkkätä, eli dollareita. MO Farah jatkaa uraansa maantie ja maratonmatkoilla, mutta omasta mielestäni askeleen on madalluttava, jos mielii juosta maratonin huippuaikaan, fysiikka ja vauhtireservi kyllä riittää vaikka mihin.

Yhtään sen enempi kommentoimatta enää Suomalaisten edesottamuksia menneistä kisoista, voi ainakin miettiä sitä, mitä härmäläisten kannattaisi ainakin viimeistäin nyt päättää ja tehdä, mitä yleensäkkin huippuurheiluun tulee ja sen valmennustyöhön. Pelkään vaan, että tulevaisuudessa homma kaatuu tuloksien osalta yhä syvempään ojaan, koska kaikki rahavirrat tullaan suuntaamaan yhä paisuvampaan ja suurempaan johtotason ja työryhmien toimintaan.

Qatarin Doha tulee aivan liian aikaisin vastaan jos yleisurheilun Suomalaisten menestyksestä puhutaan. Ja tästähän vois jatkaa vaikka kuinka, mutta mitä se auttaa, ei yhtään mitään.

Mustikanpoiminta on kiivaimmillaan. Pakkanen on jo puolillaan tuota ykkösmarjaa, mutta  puolukallekkin pitää jäädä tilaa. Omat urheilut ovat aivan nolla, koska ei kykene jo tiedettyjen asioiden johdosta mihinkään. Maantiepyörät ovat levänneet koko kesän ja maastopyöräkin on vain kulkuväline liikkua paikasta toiseen ja juoksusta on kohta taukoa jo 3kk. Syykin lopulta löytyi minun ongelmaan viime viikolla, kun Kysin asiantunteva ortopedi katsoi selkämagneetin kuvia vähä"eri vinkkelistä" kuin radiologin erikoislääkärit, jotka eivät ihan kaikkea lopulta huomaakkaan kuvista, työterveyslääkäreistä nyt puhumattakaan. Eihän tuohon revohkaan mennytkään kuin 3kk, jotta saatiin paikallistettua ongelman ydinkohta. Huvittavaan on se että jo kuukausia taaksepäin suoritetussa lantion magneetissa ongelma on ollut näkyvissä, mutta asiantuntevaa kuvia oikein tulkitsevaan ortopedian lääkäriä ei silloin ollut saatavilla. Sitä vaan, että olisin kyllä jättänyt joitain asioita tekemättä, jos olisin se asian tiennyt keskikesällä.

Tulossa on jossain vaiheessa tulenpalavaa tekstiä Suomen terveydenhoitojärjestelmästä ja siitä, miten huonosti se joskus toimii ainakin työterveyden osalta.