Hei älä yksin jää seinän viertä kulkemaan. Murtomaahiihto kansan keskuudessa on nyt suosittua, sen näkee kun menee itse ladulle. Se on hyvä juttu, kansan kunto korkealle totesi jo Lauri Pihkala aikoinaan.

Hyvä asia on myös se, että tuolla ulkona kun juoksee on siellä alkanut näkyä nuoria hölkkähommissa. Viikolla eräs nuori nainen, jolle oli kertynyt hiukan ylipainoa, eikä ihan vähän teki minuun vaikutuksen. Vaikutuksen lähinnä siinä, että oli huomannut tosiasiat ja alkanut tehdä konkreettisesti jotain asian eteen. Siinä se punakkana puhisten eteni ihan hyvällä vauhdilla ja ajattelin hiukan kannustaa. Juoksin siihen vierelle ja peukutin sitä, hymy valahti tytön kasvoille ja samalla käsi nousi ylävitosen merkiksi ja samoin minulla. Kun vitoset oli lyöty, sanoin vilpittömästi kannustusmielessä, että huippuhomma jatka samaan malliin, mutta hiljennä hiukan vauhtia, niin jaksat pitemmälle ja pakenin maisemiin.

Eilen juoksin tai paremminkin lyllersin omaa lenkkiäni. Ja kas kas, sama tyttö juoksi taas siinä edessäni. Ohittaessani, hän tunnisti minut, koska minulla oli sama vaatetus kuin viikolla, tosin tunnistaa sen meikäläisen tyylin kuka tahansa, kun sen taaperruksen on kerran nähnyt. Tyttö totesi kuuluvalla äänellä, että kiitos vinkistä. Jarrutin siinä hiukan vauhtia todeten, että hiljaa hyvä tulee ja että nyt on sopiva vauhti, sekä toivotin hyvää kevään alkua. Toivottavasti jatkaa sinnikkäästi samaa rataa ja roppa kiittää.

Eilen kävin pm halleja katselemassa. Olihan kaksipäiväisissä kisoissa osanottajia.Mutta päällimmäiseksi ihmettelyn aiheeksi jäi se, että YHTÄÄN naisjuoksijaa ei ollut kolmen tonnin lähtöviivalla, tätä mun pahat unet tiesivät ja nyt se sitten toteutui.

Mutta jotta tämä kirjoitus ei alkaisi vääntyä negatiiviseksi, alun hyvän kannustavan jutustelun jälkeen päätänkin juttutuokion täältä tähän

Mennään vaikka näin kohden kevättä, klikkaa alta

Juha Tapio - Sinun vuorosi loistaa