Mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Tekeminen ja siitä muodostuvat onnistumisen tunteet. Onnellisuus muodostuu siis ilon tunteista ja sen voi saavuttaa hyvin monella tapaa. Harrastukset joita meillä kaikilla toivottavasti on, voivat olla ihan mitä tahansa taivaan ja maan väliltä ja miksi ei myös meren syvyyksissä. Pääasiassa kyse on siitä, että on aina jokin suuri kiinnostuksen kohde, jota haluaa tutkia, tehdä tai miettiä. Mutta siinä vaiheessa kun ihminen alkaa vailla suurempaa halua ja mielenkiintoa suorittaa, eikä tee sitä suuresta halusta, ihminen on jollain tapaa pienesti kuollut.
Päivittäiset pakolliset rutiinit, vailla minkäänlaista kiinnostusta, tukahduttavat ihmisen pikkuhiljaa ja varmasti. Katselin tuossa aikaa taaksepäin dokumentin Norjan syrjäisiltä tuntureilta, missä eräs nainen asusti yksin onnellista elämää. Se nainen ei ole ainoastaan selviytyjä, vaan paljon enemmän. Vaikka tämä nainen olisi halutessaan voinut valita toisinkin, hän päätti kuitenkin jäädä kotitilalleen vuonojen rannalle yksin ja nauttii elämästä, vailla huolen häivää. Kysyttäessä naiselta, tunteeko hän olonsa yksinäiseksi, niin vastaus oli että ei, vaan onnelliseksi. Hänen viisaat sanat kohdistuivat nykyihmiseen, joka ei uskalla olla yksin, vaan vaatii ympärilleen koko ajan ihmisiä, tai ainakin nykyteknologian myötä jonkinlaista yhteyttä koko ajan. Nainen kalasti, viljeli, sekä muutama lehmä, josta sai maitoa ja talvella riekkolangat toivat särvintä pöytään. Ei ollut mitään kännyköitä, kun ei ollut edes kenttää. Joten kesällä hevosreellä ja talvella moottorikelkalla hän toimitti tarvittavat rehunhaku reissut lähikylästä, jonne oli matkaa muutama kymmenen kilometriä. Hän nautti siis suuresti elämästään ja aikoi olla siellä hamaan loppuun asti. Kun on siis mielekästä tarpeellista tekemistä, se riittää onnellisuuteen, ei muuta tarvita.
Mutta miksi minä nyt tämmöistä höpisen. Siksi, koska mä voin ja muutenkin minulle ajankohtaista on tämä mielekkään tekemisen kurjimus. Aamulla verikokeiden jälkeen, valjastin musta ratsun (Mendiz) valmiiksi, laittaen vain yhden juomapullon telineeseen. Otin kuitenkin varuilta kännykän ja vararenkaan sekä 10€ takataskuun. Hieno keli ja keula kohden pohjoista. Päätin käydä Varpaisjärvellä kahvilla ja täyttää pullo, sekä pois tullessa koukkasin Uuhimäkien kautta Kuopioon. 130km ja 30km/h oli saldo. Jokohan sitä huomenna avaisi mustikkakauden.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.