Ihminen on herkkä instrumentti,tätä uutista en olisi halunnut kuulla, Mika Myllylä on poissa,miksi näin piti käydä,hyväksyn, että meistä  jokainen on vaan käymässä tässä lyhyessä elämässä,kuka lähteen ennemmin,kuka myöhemmin.Kuka lähtee sairauden murtamana, jotkut taas onnettoman onnettumuuden seurauksena,kuka taas oman käden kautta,onnellisimmat kokevat luonnollisen kuoleman.

Yhteiästä näillä kaikilla on se, että se on peruuttamatonta,surutyö voi alkaa välittömästi,niin myös Myllylän lähiomaisien ja kaikkien hyvien ystävien ympäri tämän sekä koko urheilevan maailman.Mika oli räiskyvä persoona,uhrautuvaa intohimoa urheilua kohtaa,rakastava perheen isä perhettään kohtaan,seurallinen kaveri kaveripiireissä,yleensäkin kaikkeen täysillä paneutuva.Mutta meillä jokaisella on myös se heikko pimeä puoli,aurinkokaan ei paista kuin yhdelle puolelle kerrallaan,niin minulle kuin myös kaikilla muille,kukaan meistä ei ole täydellinen,kaikki tietää, mitä tarkoitan tällä.

Monta huippu urheilijaa on poistunut autuaimmille temmellyskentille,viimeisen 15 vuoden aikana,kaikkensa antavina urheilijoina ajatusmaailmaan ei taida kuulua periksiantaminen vielä siinäkään vaiheessa,kun normaali elämä olisi tarjolla.Itsetuhoamis vietti on juurtunut liian syvälle,ei osata pysähtyä ja antaa itselleen aikaa ja mahdollisuutta,ikuinen mysteeri!

Monta itsetunnon huippuhetkeä Mika järjesti Suomalaisille urheilu ja penkkiurheilu kansalle,niitä muistellaan vielä pitkään,järjesti myös vähemmän miellyttävän yllätyksen,mutta teki myös tunnustuksen,ainoana tässä porukassa,Mika oli siis ainut todellinen urheilija,joka uskalsi viedä tämänkin asian loppuun omalta osaltaan,muut eivät.

Lepää rauhassa Mika Myllylä, olet sen ansainnut.Kenestäkään meistä ei puhuta pahaa,silloin kun on aika lähteä,sillä meillä jokaisella on se viimeinen risti.