Oliko se vuonna 2011 kun Humu(Huippu-urheilun muutostyöryhmä) esitteli kaiken kattavan loppuraportin, jonka opein Suomi olisi Pohjoismaiden paras huippurheilumaa vuonna 2020. Mittavasti resursoitu ryhmä sai kasaan 40-sivuisen raportin, jonka sivuilla toistellaan latteita itsestäänselvyyksiä kuten urheilijan polku -teemaa. Se on lähdettä mainitsematta napattu kanadalaisen Jean Côtén vanhoista tutkimuksista. Loppuraportista puuttuu konkretia. Asian paikkaamiseksi ministeriö käynnisti oman tutkimushankkeen, jolla pyritään selvittämään suomalaisten taiteilijoiden ja urheilijoiden tietä menestykseen, kertoo eräs opetus- ja kulttuuriministeriön virkamies.

Humu tuli valtiolle kalliiksi. Ryhmän jäsenillä oli autoetu, ja he nostivat lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Raporttiin tehtiin kymmeniä haastatteluja, ja niitä tehneet haastattelijat tienasivat 1 000 euroa per haastattelu. Kaikkinensa työ maksoi kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Tutkimuksen yhden sivun hinnaksi kertyy 100 000 euroa.

Ryhmä toimi Olympiakomitean alaisuudessa. Nykyinen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen ja Tapio Korjus olivat mukana jo vuosina 2008–2010 huippu-urheilun muutostyötä pohjustaneessa työryhmässä. Se esitti pitkälti samoja asioita kuin Humu.

Tämä kaikki oli lainausta lehtikirjoituksista, mutta kaikki mennyt ja tapahtunut unohtuu ihmisiltä kovin herkästi. Ikävä kyllä, nyt kun ollaan niinsanotusti puolimatkan krouvissa ei minkäänlaista todistettavaa konkreettista nousukiitoa ole havaittavissa. Ja jos tavoittesta olla paras pohjoismaa urheilussa vuonna 2020 ei toteudu, niin mitä sitten, saavatpahan Kojonkoski ja hänen adjutanttinsa toimia kovalla palkalla katteettomien lupauksiensa kera kymmenen vuotta, minkä perustana oli kahden ja puolen miljoonan puhallustutkintaraportti.

Ja kun nyt on suuressa huudossa nämä positiiviset kehunta tapahtumat, missä kehutaan itseään ja vähän kaveriakin, niin olisikohan Humunkin aika järjestää sellainen ihan sisäpiiriporukalla. Siitä tulisi takuuvarmasti vuoden katsotuin ohjelma jos se nauhoitettaisiin, eikä nauruhermoja tarvitsisi säästellä kenenkään.

Falun todisti ainakin sen että mahtavasti ollaan menty taaksepäin talviurheilupuolella se ei varmaan kenellekkään jäänyt epäselväksi. Olisiko kalliilla rahalla toimivan Humun aika antaa toivottoman projektin olla ja myöntää jo osittainen epäonnistuminen rehellisesti. Miten mahtaisi käydä jos tästä asiasta suoritettaisiin jonkin asteen kansanäänestys. lopputuloksesta ei varmaankaan jäisi epäselvyyttä.

Onnistumiset ruokkii uusia onnistumisia, mutta myös epäonnistumiset tekevät saman lieveilmiön. Suomi on joskus aikoinaan ollut Pojoismaiden kiistatta menestynein urheilumaa., ja pitkään, aikana jolloin asiat laitettiin nuorisoliikunnasta lähtien oikeille raiteille rullaamaan. Tämänlaine toiminta tuotti sitten menestystä aikuisten sarjoissa laajalla rintamalla, eikä siihen tarvittu monien miljoonien alkuraporttia.Olisiko siis aika palata vanhaan malliin.

Kaisan mitalien metsästys huipentaa tämän talven valkean murtomaasirkuksen. Pitkävedot on laitettu vetämään ja lukuisat pullakahvivedot. Huolenaihe on mitä ilmeisin, jos menestyksestä puhutaan ja syynä sama kompastuskivi, kuin mihin Falunissakin Suomalaiset törmäsivät, nimitäin kalusto. Jos yli neljästäkymmenestä suksiparista, mitä Kaisilla on arsenaalissa, pitäisi löytää se oikea kisapari aina kunkin kisapäivän kohdalle on sulaa hulluutta. Veikkaus on mitalien suhteen kylmästi kaksi, yksi hopea ja yksi ?

Omat tekemiset, kun ei oikein viitsi:) lenkki silloin lenkki tällöin,ja joskus ihan tolloin!:)