Kastuin,mutta en sulanut, en ole siis sokerista,niin kuin jotkut.Jesps,tänään kävin tuolla Suolahdella juoksemassa 10km (tarkemitattu matka) maantiejuoksun,ei ollut mulle sarjaa,olen kai liian vanha,vaan voihan sitä kirmata nuorempien kanssa.Tämä viikko, oli taas aikalailla tekemistä tuolla treenipuolella,ja sitten kun tuo työpuoli päälle vielä, niin johan tuntuu.
Mutta kupletin juoni oli kyllä mulla ihan selvä jo sinne mennessä,siis oli tarkoitus juosta 10km rennolla olemuksella mitään ihmeemmin rypistämättä,sitä ajateltua kesä-heinäkuun vaihteen puolimaratonin vauhtia.Lähtövaatten alla, joka ukko ja akka sai tuta virkistävän mutta reilun sateen,joka kyllä kasteli läpi päästä varpaisiin,vaan kun oltiin menty muutama kilsa, niin sitten se sade lakkas.Nuoret kovakuntoiset meni menojaan,ja me heikompikuntoiset tultiin sitten, kun kerettiin,itselläni oli siis tarkoitus juosta kyseinen matka 36 min, ilman kelloon vilkuilematta,eikä minulla kyllä koskaan juoksukisoissa kelloa ranteessa olekkaan,meni muutama sekunti yli,mutta sen voin laittaa omaan hölmöilyyn , koska kun lähdettiin toiselle vitoselle(2x5km lenkki)urheilukentältä,niin en oikein osannut oikeasta portista ulos,piti oikein pysähtyä ja kysästä.Mutta tuntemus juoksusta, oli se tärkein asia,mitä läksin hakemaankin,siis olisinko pystynyt jatkamaan samaa vauhtia miten kauan?No nyt sen tiedän,ja sanon että ainakin 15km asti olis nyt mennyt,joten kehitystä on tapahtunut,jos nyt voidaan enää tälläikää kehityksestä puhua.
Vaan,huomenna aamulla taas Corratecin selkään ja kevyesti hiilikuituunelmallaan etenevää kynsienpureskeliaa vältellen,ajelen 2-3 tuntia,illemmalla sitten kevyttä juoksua,tai koko satsi toisin päin tehtynä,sillä minullahan on valinnanmahdollisuus,kun taas joillakin ei.Seuraavan kerran juoksen topakammin minulle selkeen alimatkan viikon päästä ja sitten seuraavan kerran Lannevedellä juhannusaaton päivänä Kiimasen savulenkin,matkana kymppi,siinä vasta juoksujen juoksu,niinkun tunnelmaltaan,ajatelkaa 800 juoksijaa ahtautuu ahtaalle kylätielle Tarmo Mannin patsaan virnuillessa vieressä ja Kiimasen kosken kohistessa valtoimenaan.Meinaan vaan että siinä pitää olla yritystä alussa,koska jos alkukiihdytyksessä menet turvalleen,niin ei hyvin käy,kerran olen saanut kokea senkin,ja suihkumahdollisuuta ei tässä juoksussa ole,se puolen hoitaa tuo virtaava koski.Nyt lähden VIRVOITTAVIEN vetten äärelle.Palaillaa,pitäkää itsestänne huolta,minäkin yritän.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.