DSCF1041-normal.jpg

Kymmenen vuoden edestä on varmaankin tullut venyteltyä noita jalkojen takalistoja ja varsinkin tuota vasenta.Onneksi kyseiset kauniit auringon nousut, herkistävät pinttyneintäkin sekoilijaa, tai sanoisinko vouhottajaa.

Palataan aikoja taaksepäin, jonnekkin 90 luvulle, jolloin paukkui vasen takanen edellisen kerran oikein kunnolla. Paikkana legendaarinen Playa del Ingles, Kanarialla, päätettiin silloin Friarin Laten kanssa mennä leireilemää muutamaksi viikoksi lämpimään pakoon Suomen rospuutto aikaa. No, juostua tuli ihan riittävästi, kun Late oli maraton miehiä, sekä parhaita vuosiaan lähestymässä, noin niin kuin juoksijana ja muutenkin leiri meni käsärin mukaa, aina viimeistä kovaa päivää lukuun ottamatta. Kyseessä oli kanavan rantaa 8x 1000m, liian kova into ja liian kovat viisi ensimmäistä tonnia minulla, siivittivät kuudenteen, kuin puukolla oltais survastu siinä puolessa välissä, vasempaan takareiteen. Leiri juoksujen osalta oli siinä ja kuntoutus alkoi vesijuoksulla Kuopiossa, kuukausi tais mennä, kunnes pääsin taas varovaiseen hölkkään uudestaan. Mikä oli tämän leirin opetus, no leireilläkkin voi, kun ottaa riittävän varovasti, varsinkin veteraanina, TAI SITTEN EI.

Vammoista paraneminen, kun tuota omakohtaistakin kokemusta alkaa olla, vie kuitenkin vanhemmalla iällä paljon kauemmin parantua, kuin nuorempana poikana, vois melkein sanoa, että yhä hidastuvampaa kuin suhteessa juoksuvauhdin hidastumiseen. Paukkunut on vuosien saatossa joka kohta, esim. pyöräilystä tutut kaatuilut, joista on mennyt muutama kylkiluu, sekä olkapää, kuin myös pahin, häpyluusta lähtevä jänne mikä yhtyy etureiden sisäsyrjän lihakseen, nimeä en muista mutta osittainen repeämä oli todella kivulias ja pitkäaikainen hoidettava. Ja muutama kypärä on mennyt, pintanaarmuja en noteeraa vammoiksi. Juoksusta tulleita ovat alhaalta lähtien, molempien kantapäiden tulehdukset, sekä molempien jalkojen plantaarifaskiitit, sekä nykyinen oikean jalkaterän oireilu. Molemmat akillekset ovat kokeneet osittaisen repeämän ja toinen mokoma vielä yritti äityä toisen kerran, takareidet ovat myös kerran ottaneet aikalisän, sekä lantion alueen suoliluun ja pakaralihas aihion tulehdus, mikä otti oman aikansa parantuakseen. Totta kai myös  oikean puolen spiriformis on kerran äitynyt todella pahaksi, sekä istuinkyhmyn pahalaatuiset jumit ovat luku sinällään. Toinen etureisi, tuosta yläosasta, venähti kerran niin pahoin, että siihen jäi muistutukseksi pieni pullistuma. Ainoat paikat ovat polvet, mitkä ovat kestäneet kuin ihmeen kaupalla tämän ruljanssin läpi. Enkä ala tässä niitä pienempiä kolotuksia edes mainitsemaan, koska niitä on paljon.

Menneellä viikolla tuli peräti 16h pyörää, mutta juoksua vain 16km. Eilen oli massa päivä, koska liikkuminen on niin mukavaa, kahteen otteeseen kävin ajamassa pyörää, joissa toisella kertaa oli mukana kevyet juoksutossut, siinä ajon välissä hipsuttelin 1h kevyesti, ajatuksena vahvistaa tuota ontuvaa vasuria. Tänään sitten otin luulot pois, lähinnä itseltäni, mutta tiesin kyllä miltä se tuntuu massapyöräilyn tuovin tukkoisin jaloin. On se vaan ihmeellistä miten eri tavalla hermotettua tuo juoksu on verrattuna staattiseen pyöräilyyn. Nimittäin juoksin noin 5,30- 6min/km vauhdilla noin 1,45h, siihen kun takareisi meinasi aika ajoin esittää haisevan vastalauseen, sekä oikean jalan jalkaterä esittää omia vastalauseitaan, niin olin niin sanotusti aivan hukassa, kunnon juoksusta.

Muutaman tunnin palautuksella aloin vääntäytyä taas pyörän päälle ja menoksi, tällä kertaa rauhallista ajelua 1,30h, mutta jokseenkin mäkistä reittiä, joka suuntautui Las Colinas nimiselle alueelle. Olipa siellä sitten jyrkkiä ylä ja alamäkiä, muutama caffilainen oli kuulemma juossut se 30km lenkin läpi, jokin aika taaksepäin, paljonkohan on mennyt siinä lystissä aikaa? Täällä ei nyt eikä tulevaisuudessa sääennusteen mukaan tarvitse välihousuja, 25 lupaavat, joten jos ei mitään muuta kunnon sporttia voi viimeisen kahden viikon aikana toteuttaa, niin ainakin kunnon rusketuksen ja pyöräilyjumijalat kyllä hommaan ja sekös on mukavaa,Hoooolaaa!