Syksyn selvä merkki eli maakuntaviestijuoksu mallia 2018 juostiin Karttulan tutuissa maisemissa. Vaikka ilmatieteen laitokset ja forecan sääennusteet lupasivat vähemmän mairittelevia juoksukelejä a la maurimyrskyn kera, kovine vesisateineen, voitiin kaikkien mukanaolleiden kera huokaista helpotuksesta, että jälleen kerran sääennusteet eivät pitäneet paikkaansa, ONNEKSI.

Kelihän oli mitä mainioin ulkoliikunta tapahtumalle ja suurinpiirtein kaikki selvisivät kuivin jaloin päivästä, varsinkin minä jolla oli kumikengät unohtunut jalkaan edelliseltä kalareissulta:)

No niin, siis juoksut olivat onnistuneet ja tyytyväisiä ilmeitä oli enemmän kuin nyrpeitä. Osapuilleen 80 eri joukkuetta oli tullut nauttimaan kuulaasta syksypäivästä numerolappu rinnassa menosta ja toinen mokoma tukijoukko, sekä yleisötukijoukkueineen.

Oliko sitten niin, että koko kansan idoli Iivo Niskanen, joka tuli erikseen houkuttelematta paikalle vahvistamaan oman joukkueensa PHS rivejä oli se suuri vetonaula, mikä lisäsi yleisönkin mielenkiintoa tämänvuotista juoksua kohtaan.

Ensin juoksivat perhe ja kaveriporukat 3x1km viestin, missä myös allekirjoittanut joutui hengästymään omassa joukkueessa. Ei kerennyt onneksi paita kastua, mutta pirun vaikeaa se on yrittää samalla puhua mikrofoniin siinä juoksun tiimellyksessä. Ja erityisen vaikealta se tuntuu lähteä kylmiltää tuommoiselle selkeälle alimatkalle, ilman kunnon veryttelyjä. Mutta kun huumorilla asian ottaa, niin hyvä niin.

Sitten juoksivat P12v oman viestinsä ja ilahduttavan monta joukkuetta (10) starttasikin matkaan. Sitten oli saman kaliberin tyttöjen vuoro ja sieltäkin löytyi kymmenkunta joukkuetta lähtöviivalle, hyvä.

Ja sitten P 16 ja M Veteraanit, heti perään T 16 ja N veteranit oman lähtönään.

Kunnes oli sitten päälähdön aika mihin starttasi saman aikaan yleinen M ja N, sekä Suomisarja. Osuuksia oli joka joukkueella 5 ja osuudet vaihtelivat 1,3km -3,9km välillä. No ainakin meikäläinen selostustehtävissä meni jo välillä kierroksissa sekaisin, mutta onneksi ykkös selostaja Jääskeläisen Joni oli koko kisan ajan hermolla ja korjaili meikäläisen mokia, joita muutama tulikin.

Kisassa mentiin alusta pitäen kovaa, eikä kahdella ensimäisellä osuudella 1,3 ja 2,6km saatu suuri eroja miesten viestissä aikaiseksi. Naisten viesti kyllä alkoi kääntyä jo tässä vaiheessa Kuopion Reippaalle. Kunnes tuli miehillä sen pisimmän osuuden vuoro. PHS Iivo alkoi latomaan kovalla sykkeellä ja vaikka Team Aikuisopiston Samu Mikkonen pääsi omalle osuudelleen muutama kymmenen metriä Iivon jälkeen matkaa ei Samu päässytkään sen lähemmäksi koko kisan aikana Niskasta. Päinvastoin, sitä rakoa tuli hiukan lisää loppua kohden. Iivo lähetti sitten matkaan (2,6km) huippusuunistaja Hannu Airilan ja juoksu ratkesi lopullisesti Puijon peipposille. Ankkuri osuus (1,3km)oli PHS Juuso Heiskaselle pelkkä muodollisuus, sillä sen verran pitkän etumatkan Airila hoiteli omalla juoksuosuudellaan.Suomi sarjan Team Aikuisopiston ankkurilla  Matti Röppäsellä oli myös vain velvollisuus juosta oma osuus,sillä kilpasarjan Siilinjärven 1 joukkue oli selkeästi takana. Positivistä tässä päälähdössä oli myös hiihtäjien erittäin hyvä juoksukunto, mikä on aika välttämätönä jos hiihtäjänä haluaa kehittyä.

Yhteenvetona voisin todeta että kisat olivat onnistuneet niin järjestelyjen, säätilan, osanottajien määrän, sekä eritoten yleisön kannustuksen suhteen. Oli mukavaa kuulla reitin varrella liki hurmosmaista kannustusta, niin nuorten kuin kaikkien muidenkin sarjalasten ollessa matkassa. Ja varsinkin kun Iivo oli matkassa,oli hyvin moni nuori aika täpinöissään, kun näkivät idolinsa mahtavaa juoksukuntoa. Sekä tietenkin Iivon nimmarit tekivät hyvin kauppansa ennen kisa ja varsinkin sen jälkeen. Niin ja pitihän minunkin saada oma ikuistus, siis mikki selän taa ja potreittiin.