Pitkänmatkan kävelijät ja juoksijat joutuivat kärsijän osaan Qatarin MM kisoissa. Jo pohjoismaisten talvilajien ja lähinnä murtomaahiidon säännöissä on selvä pykälä siitä, että liian kylmällä ei saa kisoja väkisin viedä läpi, niin ilman suksia tehtävät sulanmaan kisat eivät tunne sääntörajoja, jos niitä yleensä on, vaan ovat rahalla järjestetty ihmiskoe. Koe lähinnä siinä mielessä, että mikä on ropan sulamispiste. Jälkiseuraamuksista ei järjestävä taho ota mitään vastuuta tyyliin kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Jos esim. naisten maran osanottajista puolet jättää leikin kesken on se selkeä viesti, että ei tässä oltu kaikkea asioita kansainvälisen yleisurheiluliiton puolella mietitty, kun kisat tuonne pätsiin myönnettiin.

Ja toisaalta kisojen myöntäjän olisi pitänyt järjestävää maata velvoittaa myös kisojen jälkeen todistettavasti kisastadionin käytöstä. Onko taas kyse Putinin ja Sotsin kaltainen episodi, missä suorituspaikat ränsistyy, eikä niillä ole mitään järjellistä käyttöastetta tulevaisuudessa.Ensin jonkin tason spektaakkeli ja kohta jo katasrofi.

Kun kisat aikoinaa 2014 öljy/kaasuvaltioille myönnettiin, oli juuri raha suuressa roollissa. IAAF oli valmista kauraa ja asia oli sementoitu,kun sille luvattiin 24 miljoonaa euroa tuloja kisoista, sekä luvattiin rakennuttaa öljyrahoilla muutama kymmenen yu kenttää IAAF haluamille paikoille. Päättävä kokous oli kostea Don Peringon kylpyineen ja varmaan siellä äänijänteitä availtiin muillakin "virvoikkeilla"hyvällä pöhinällä.

Todella surullista, että rahalla on näin iso valta. Tässä esimerkki millä tavalla aikoinaan Qatar hankki kerralla yleisurheilun kuntoon ainakin juoksujen osalta.

28 urheilijasta eniten, 12, on tullut Keniasta ja Sudanista, 11. Huomionarvoista on, että kaikki kenialaissyntyiset olivat juoksijoita ja edustivat Qataria tarkasteluvälillä 2005–09, minkä jälkeen heitä ei ole enää nähty kirmaamassa Qatarin väreissä. Sudanilaistaustaiset ovat puolestaan olleet edustettuina kaikissa 2005–17 käydyissä arvokisoissa, joista Rion olympialaisissa Barshimin lisäksi kisasi kolme sudanilaissyntyistä juoksijaa.

Kuten oheinen tilasto kertoo, vaihdot eivät ole aina tapahtuneet puhtain paperein.

Qatarin edustusurheilijoiden dopinghistoriaa

Femi Ogunode

  • Nigeria 1991 syntynyt 100:n ja 200 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2009 ja edusti maata kolmissa arvokisoissa (MM2011, MM2015 ja OL2016)
  • kärysi klenbuterolista 2011 ja sai kahden vuoden kilpailukiellon

Musaeb Abdulrahman Balla

  • Sudanissa 1989 syntynyt 800 metrin juoksija
  • edusti Qataria neljissä arvokisoissa (OL2012, MM2013, MM2015 ja OL2016)
  • lopetti uransa 2016 jouduttuaan pidätetyksi dopingratsissa

Samuel Francis

  • Nigeriassa 1987 syntynyt 100 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2006 ja edusti maata neljissä arvokisoissa (MM2007, OL2008, MM2009 ja MM2013)
  • kärysi 2017 dopingtestien uusinta-analyysissä vuoden 2008 Pekingin olympianäytteestään
  • oli kilpailukiellossa 16.11.2016–15.11.2018

Mohamed Al-Garni

  • Marokossa 1992 syntynyt 1 500 metrin juoksija
  • edustanut Qataria neljissä arvokisoissa (OL2008, MM2009, OL2012 ja MM2013)
  • joutui neljän vuoden kilpailukieltoon 2016 kieltäydyttyään antamasta dopingnäytettä

Hamza Driouch

  • Marokossa 1994 syntynyt 1 500 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2009 ja edustanut maata kaksissa arvokisoissa (MM2011 ja OL2012)
  • sai kahden vuoden dopingrangaistuksen poikkeamasta biologisessa passissa 2012

Ali Abubaker Kamal

  • Sudanissa 1983 syntynyt 800 metrin juoksija
  • edusti Qataria neljissä arvokisoissa (MM2007, OL2008, MM2009 ja MM2011)
  • sai kahden vuoden kilpailukiellon käryttyään epo-hormonista 2011

Moussa Omar Obaid

  • Keniassa 1985 syntynyt 3 000 metrin estejuoksija
  • alkuperäiseltä nimeltään Moses Kimutai
  • vaihtoi Qatariin 2003 ja edusti maata kaksissa arvokisoissa (OL2004 ja MM2005)
  • kärysi testosteronista 2006 ja sai kahden vuoden kilpailukiellon

Kenialaisjuoksijoiden valtakausi qatarilaisessa urheilussa päättyi äkillisesti, kun IAAF päätti kiristää kriteerejään kansalaisuudenvaihdossa. Sittemmin säännöt ovat kiristyneet entisestään, ja nykyisin urheilijat ovat vaihdon jälkeen kolmen vuoden karenssissa kansainvälisistä edustustehtävistä.

Suomen edustajien edesottamukset tähän mennessä ovat olleet mollivoittoiset, eikä ne taida sieltä kanveesista nousta, pahoin pelkään. Sen sijaan stadionin ilmastoitu areena on tarjonnut tukun huippusuorituksia, missä pääosaa ei näyttele ääretön kuumuus. Eikä myötä tai vastatuulet aiheuta polemiikkia urheilusuorituksille. Naisten kymppitonnin juoksu oli aika kovaa raastoa, missä Hollannin Hassan näytti muulle maailmalle kaapin paikan. Ja se loppuosa 1500m tuossa juoksussa oli jotain ihan käsittämätöntä, minkä Hassan tuli alle neljän minuutin. Sillä oltaisiin varmaankin oltu aika lähellä mitalia tonnivitosen finaalissa

Naisten maratonin episodi kulminoitui ennokkosuosikkien pelleilyksi. Maailman kolmen kärkinaisen keskeytys jo kisan varhaisessa vaiheessa, oli oiva esimerkki siitä miten vähän edustus kiinnostaa, kun vaakakupin toine puoli on mahdollisia dollareita täynnä. Tarkoitan tällä sitä, että syksyn rahakkaat kaupunki maratonit ovat ovella ja sinne on ne paukut jätettävä.

Kenenisa Bekele, tuo mainio ME ratajuoksija, joka aikoinaan sysäsi Hailen valtaistuimelta ja minkä taas MO Farah pudotti valtaistuimelta keskittymään maratonin saloihin on nyt maailman toiseksi nopein maratoonari kautta aikain ajalla 2.01.41. Paikkana Berliini ja nyt napsahti kunnolla. Bekele jäi vain kahden sekunnin päähän kenialaisen Eliud Kipchogen viime vuonna samassa kisassa juoksemasta maailmanennätyksestä. Harmitus on varmaan ilmeinen Kenenisalle, sillä ME luvattu bonus jäi saamatta ja se summa ei ole pieni.

Omat. No ne on pieniä. Aamulla 2h sauvakävelyä Puijon maisemissa painoliivit niskassa.