Pohjois-Savolaisesta näkökulmasta urheilurintamalla oli vilkasta. Nimittäin ulkoilukelit ovat suosineet kaikki nenänsä ulos laittaneita. Väinölänniemen ympäristössä on ollut todella paljon ulkoilijoita. Kuka hiihtäen mainioita jäälatuja, kuka luistelemalla mainiossa kunnossa olevaa ice maraton rataa, tai ihan vaan kävellen. Ihmisiä on ollut siis todella paljon liikkeessä ja tuskin tulevan viikon hiukan leudompi jakso muuttaa suuntausta liikunnan suhteen.
Sitten itse asiaan. Viikon ja koko talvikauden tähän mennessä onnistuja isolla oolla on Samu Mikkonen, joka ennakkoluulottomalla juoksullaan halli maaottelussa, teki suorastaan loistavan loppuajan. Sijoituskin oli ihan kelpo ykkönen ja kun viivalla oli ennakkoon kovempia aikoja juosseita Pohjoismaalaisia ei juoksu jättänyt kylmäksi ketään. Ennätys 8,06 ja osat on todella hyvä näyttö juoksijan kyvyistä ja siitä, että valmennuspuoli (Paunoset) tietävät miten juoksijaa käsitellään, niin valmennuksellisesti, kuin henkisesti. Mikäs sitä on valmentaa, kun tieto taito tulee henkilöiltä, jotka itse ovat juosseet, kuin viitapirut nuorena ja varhaisaikuisikäisenä. Oliko se Ari Paunosen aika Vireenin kanssa jaettu 7.46 ja osat ja luonnollisesti SE. Joten hyvissä käsissä on Samu valmennuksen suhteen, kun Seppo (Arin veli) hioo tulevana kesänä, toivottavasti ei liikayrittämällä, Samusta vitosella 14 minuutin alittajaa.Eilen käväisin vippailemassa Kuopiohallissa ja Samuhan se oli siellä tekemässä omia juttuja. Onnittelin tietty OMALLA tavallani sanallisesti maaottelujuoksusta ja samalla sain kuulla tulevista juoksuista, mielenkiintoista???.
Tässä olisi myös vinkkinä jollekkin järjestää Kuopioon jonkinlainen valmennusfoorum. Paikalle voitaisiin houkutella luennoimaan Samun valmennustiimi, eli Ari ja Seppo Paunonen ja varmaan kokussali olisi täynnä kestävyysjuoksu fanaatikkoja kuuntelemassa mielenkiintoisia juttuja kestävyysjuoksuvalmennuksesta.
Omat. Toissasunnuntain pyöräkaatumisen seurauksena kävin eilenaamulla arvauskeskuksella (Terveyskeskus) muutenhan aika on mennyt jäällä vurriessa ahventen perässä. Oli ottanut nuo nivusenalueen lihakset ja jänteet vähän itseensä, tuosta spakaatista, mutta mitään varsinaist repeämää ei ultra havainnut.Ja sehän se hiukan huvitti, että mistäs ne verepurkaukset sitten johtui? Siitä sana arvauskeskus
Siispä heti tänä aamuna rohkaisin mielen ja menin juoksemaan. Tuli mieleen aikoinaan erään hiukan alkoholiin menevän Kössin sanat. Se yleensä tuumasi, että parempi on olla rapulassakin, kuin selvin päin. Siispä ajattelin, että parempi se on näin huikeassa kelissä juosta 2h hiljaista jääladun luistelubaanalla pienten kipujen kanssa, kuin juosta hyvässä kunnossa paskakelillä tuiskussa, tai räntäsateella. OLi muuten taas vuoden huikein keli jäällä tänään, aurinkoa ja ei tuullut YHTÄÄN. Mutta nyt lepo, sitten pilkille ja sitten Kaisa hiihto. Kyllä vuorottelu on mukavaa:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.