Sinikka Keskitalo on poissa. Muista oikein hyvin monet maantiejuoksut 80- luvun alun ja puolivälin tienoilla, muistan tuo aina hymyilevä persoonan, joka sympaattisena ihmisenä osasi ottaa itsestään myös kaiken irti, kun tarves vaati  myös kilpailuissa, en ala Sinikan mainetekoja tässä kirjoituksessa kertaamaan, kun sen verran, että hän on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista nais maratonareista,kautta aikain. Liian aikaisin sinut otettiin pois täältä maanpäällisestä taivalluksesta, mutta uskon että jokaiselle meille ja myös sinulle löytyy rauha, myös siellä, missä ei oteta enää aikaa tekemisistä, lepää rauhassa Sinikka.Näin menee Isäinpäivä töissä, muutama soitto, jonka aamulla sai, kruunasivat tämän päivän, oma päivä alkoi jo kello 7.00 reippaalla juoksulla,johon sisällytin tuon kynttiläreissun hautuumaalle, eikä siitä sen enempi ja EU-sta ei nyt jaksa yhtään, koska se etenee jo täysin hallitsemattomasti, juuri niin, kun blokikirjoituksessa "Maailman suurin puhallus"uumoilin  sekä taitaa toteutua joltain osin myös kirjoitus "Bella Italia" ja vielä olisi kotimatka juosten edessä!