Elämän varrella meille jokaiselle on tullut periaatteita, joista kiinnipitämällä ja niitä noudattamalla olemme savuttaneet jonkinlaisen suvereenin ja itseään kunnioittavan olotilan. Ne ovat muodostuneet osin perimästä, mutta suurelta osin oman henkilökohtaisen tekemisen ja siitä saadun kokemuksen perusteella, sekä aistimalla erilaisten toisten tekemisien aiheuttamaa hyvänolon tunteita.  Virheitten kautta oppii parhaiten, mutta niistä on otettava opiksi. Tuskin kukaan meistä oppii kaiken heti ensiyrittämällä, ei kukaan, olipa kyse opiskelusta, urheilusta,työelämän alati vaihtuvista muutoksista, tai vaikkapa vain olemisesta, kun parempaakaan tekemistä ei ole, sillä sekin on oppimista tietynlaiseen olotilaan.

Siispä,mitkä ovat juuri sinun oppimasi periaatteet, joita et halua rikkoa!? Ja nämä samat asiat käyvät oikein hyvin myös tulevana uudenvuoden lupauksena.

Omani Top 10 lista on osin humoristisessa ja osin  vakavassa mielessä seuraava.

- En katso, enkä seuraa JÄÄKIEKKOA. Liian yliarvostettu marginaalilaji.

Kertakaikkiaan huvittava laji, mihin vesselien harrastukseen vanhemmat

syytävät rahaa jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Iso miehet näyttävät esimerkkiä miten miestä lyödään päähän ja tenavat seuraavat esimerkkiä.Minun mielestä silloin kun urheilusta puhutaa, väkivalta ei kuulu kuin kamppailulajeihin ja sielläkin tiettyjä sääntöjä noudattaen. Ei siis tarkoituksella vahigoittaa toista, korkeintaa nyrkkeily tekee tässä poikkeuksen.

- Haluan juosta (hölkätä) niin kauan, kunnes tulee se päivä, että en enää kykene:( ja se päivä on arvatenkin lähellä.

- Sitten vakavassa mielessä. Pyrin olemaan aina auttamishaluinen, MUTTA, jos sen auttamisen seurauksena tulee puukkoa selkään, muuttuu autetut henkilöt sarjaan nobody. Tätä on tapahtunut vuosien saatossa ihan riittävästi, joten menestystä näille ihmisille valitsemalleen tielle:)

- En katso, enkä seuraa salibändyä. Liian yliarvostettu marginaalilaji, jossa ei vielä toistaiseksi kuitenkaan tapella, mutta mistä on tullut jääkiekon kaltainen kallis harrastus kilpailutasolla. Ja kestävyysurheilijoiden pitää pysyä kaukana salibändy kaukalosta. Vaikka mukavaahan se monessa mielessä on, mutta vauhdin kiihtyessä ja taitotason laskiessa, tapahtuu sitten se itkua ja hammastenkiristelyä aiheuttava vamma, millä moni on paketoinut jo alkaneen peruskuntokauden ja jopa kilpailukauden.

- Pyrin syömään mahdollisisimman paljon terveellistä ruokaa ja juomaan mahdollisimman vähän epäterveellistä viinaa. Sitä en tiedä onko punaviini kyseistä tavaraa.

- Katson mielelläni murtomaahiihtoa, vaikka se on marginaalilaji. Koska pitäähän joskus poiketa periaatteista ja tässäkohtaa teen sen:). Lähestyvät kotikisat ja pienoinen noste Suomalaisten esityksissä, sekä että toisten maiden doup.toilailut ovat hyviä perusteita.

- Siskun,sitkun mieheksi en ala. Loppuennusteajan aijon hyödyntää monella eri tapaa ja tehdä mahdollisimman monta sellaista asiaa, mitkä olen itselleni tekosyiden ja selittelyjen varjolla sysännyt vuosi kerrallaan aina tänne saakka.

- Formuloita en seuraa, enkä katso, liian yliarvostettu marginaalilaji mikä ei ole tekemisissä itse autoilun kanssa. Vai montako Redbullia on tullut vastaan liikenteessä, siis autoliikenteessä. Tosin Bottasta kunnioitan, koska se jaksaa juostakin ja kovaa.

- Pyöräily on jo kauan ollut minun lenpilajejani, siis kuntoilumielessä. Suurimman osan ajasta olen pysynyt pystyssä, mutta muutamia kuperkeikkoja olen ottanut milloin maasto, milloin maantiepyöräkalustolla ja kerran yksi sadasosasekunti pelasti, ettei mennyt henki. Sen jälkeen kyseisen risteyksen kohdalla olen muistanut aina räkäistä vasemman olkapään yli. Mutta tulevaisuudessa lopetan turhan taikauskohömpän ja ohita paikan suurta kunniotusta osoittaen tapahtumalle ja sille että on olemassa.

- Ja kymmenes, mutta ei vähäpätöisin. Olen solidaarinen kaikille niille tutuille, joiden kanssa joudun olemaan tekemisissä,kaveriksi en kuitenkaan ala,koska minusta ei ole kovin hyväksi kaveriksi. Olen ja kykenen kyllä olemaan sosiaalinen jos sitä vaaditaan, mutta tulen kyllä toimeen ilman ylimääräistä hälinää ympärilläni, siis sitä, mitä muut nimittävät sosiaaliseksi kanssakäymiseksi ja mitä ilman ei muka tule toimeen.

Kyllähän se alkaa tässävaiheessa hymyilyttämään, kun enää viikon päivät pitää tässä ympäristössä vahtia ja sitten pääseekin hiukan pitemmälle tuumaustauolle vuorottelun nimikkeellä.

Jouluaaton aamun pitkä hiiiiidas juoksu noin 30km on seuraava juosten suoritettava lenkura, mutta tällä sitten taas ensi kesänä.