Niin, tulipa tuossa mieleen että lupasin joskus kirjoitta urheilijaosioon, juoksijasta nimeltä Rytkönen ja tarina alkaa.

Elettiin 70-luvun loppupuolta, itse olin vapautunut armeijasta ja hiihtohommat lopettanut, Kuopiossa oleskelin ja viikonloppu pukkasi päälle, no olin jo täyttänyt 18 vuotta, joten eikun viinakauppaan, sieltä pullo NUJUA ja illalla se kohti ääntä . Jotenkin illankähmyssä sitten ajauduin sattumalta muikuistakin tunnettuun ravintola Sampoon.

 Siinä baaritiskillä nojaillessan ,kiinnitin huomion erääseen pöytäseurueeseen, jossa oli kovin kova meno ja meteli käynniss ,kunnes yhtäkkiä sieltä kuului kovalla äänellä huuto OISSI tänne, huutaja oli Rytkösen Eero, liityin joukkoon ja siitä se minun juoksentelu sai alkunsa. Eero oli siinä vaiheessa nousemassa piirin kestävyysjuoksun kärkikaartiin, Okkolan, Miettisen Pertin, Laukkasen  Veskun Holopaisen Jussin ,Mutasen Sepon  Karvosen Timo(kuurojen 3 kertainen MM mitalisti) ja muutaman muun seuraksi, ehdotti siinä minulle kaiken muun juopottelun ja hulinan keskellä kunnon juoksuharjoittelun aloittamista, koska oltiin jo edellisenä keväänä käyty TUL suomenmestaruus maastoissa joukkueella Lankinen Hyvärinen ja allekirjoittanut pokkaamassa nuorten joukkue hopeamitali. Eipä minua tarvinnut kauan houkutella ,kun olin jo hommassa täysillä mukana.

 Eero oli, ennen kestävyysjuoksua pelaillut pesäpalloa keltamustissa ,joten lihasmassaa oli luontaisesti enemmän kuin perinteisellä langanlaihalla kestävyys nylkyllä ja kova rakennustyö oli muokannut tuon sisupuolen jämäkälle tasolle. Armoton runttaaja joka ei yleensä loppukahinoissa hävinnyt, eräskin kerta yhdessä hölkässä, rinta rinna edeten, kun molemmat oli jo aika happamassa tilassa, tokas kesken  kaiken että poika, jätä ajoissa loppukirissä häviät kuitenkin ,en pystynyt jättämään ja loppukirissä hävisen selkeästi. Pystyi myös ottamaan itsestään kaiken irti, esim. Lapinlahti 10km maantiejuoksu, helvetin lämmin kesäiltapäivä,100m ennen maalia, juoksi tajun itteltään pellolle, siitä turvalleen ojaan tiedottomana ja eikun ambulanssilla elpymään paikalliseen hoitolaan. Legendaarisia lausahduksia kesken tiukan puolimaraton mittelön ,viimeisillä voimillaan kiihdyttää 5km ennen maalia Okkolan rinnalle ja kysyy, että otatko sinä sen verkon ,oli käynyt ennen kisaa tutustumassa palkintopöytään ja tiesi mistä sijoista kannatti taistella. Ja aina maantiekisan jälkeen kiireesti lähimpään kuppilaan oluelle, koska vesi vaan ruostutti Eeron mielestä.

 No, osasi se Eero ottaa myös vettä väkevämpää, kun tarve vaati, eikä siinäkään hommassa uskaltanut haastaa, kerran muistutti minua, että elä sinä poeika puhu ottohommista mitää, jos ruvetaan ottamaan, niin tipahat ensimmäisellä viikolla, oli sen jälkeen aika vaitonaista poikaa. Monet sadat kerrat tuli lenkillä yhdessä käytyä ja kisoja kierretty ,eikä koskaan ollut tylsään niillä reissuilla. Vielä liki veteraani iässä, intoutui juoksemaan rata vitosen 14,30min pintaa ja juoksuuran jälkeen kouluttautui ja kunnostautui  kysyttynä juoksun lähettäjänä(pistoolimiehenä)Niin, tuo Sampon huudahduskutsu OISSI, sitä nimeä Eero käyttää vielä tänäänkin minusta, se tuli minun eka auto (kuplawolkkari)rekisterikilven mukaan” OIS-32” että semmoista  tällä kertaa. "Niin ja Onnentoivotukset Korhosen Juhalle ,tuolle minun kovalle kilpakumppanille tässä piirissä,joskus kauan sitten.Juhalle tuli eilen täyteen 50vuotta,olihan Juha 30min ukko ratakympillä parhaillaan,kasvattajaseura oli Sisuveikot ja myöhemmin Viipurin Urheilijat