Itä-suomen alueuutisissa kerrottiin lääkärien monopoliasemasta nykysuomessa, voivat kuulemma määritellä työnantajalleen ehdot, jotta työsuhde toteutuisi. Ei ole kovin ihmeellistä, että heti kättelyssä lyödään normaalin palkan päälle tonni lisää kuussa, jotta voidaan edes keskustella muista eduista, mihin kuuluu mm.3 päivän työviikko. Kuitenkin tästä huolimatta monet taajama maakuntakylät potevat lääkäripulaa, elikkä ei ole tarjolla kipeille, sen enempi kuin vanhuksille tai muuten vaan hoitoa hakeville asiakkaille reseptin kirjoittajia ja hoitoon passittajia. Mistä apu tähän minusta huvittavaankin tilanteeseen, kun kuitenkin joka vuosi Suomessa valmistuu noin 600 tämän jalon ammattikunnan edustajaa jo ennestäänkin kehissä olevan joukon jatkoksi.
 
Apu löytyy jostakin muusta kuin lääkäreistä, nimittäin kansakunnasta itsestään, siis ihmisistä, jotka ovat laiminlyöneet oman itsensä, tämän pahoinvoivan kansakunnan jatkoksi. Ei pitäisi alkaa vinkua huonoa oloaan lääkärille kun on sen itse aiheuttanut, laiskuus sanan varsinaisessa merkityksessä on se asia mikä hallitsee näiden ihmisten elämää, olen saanut seurata aitiopaikalta viimeisen 20 vuoden aikana esim. monen entisten urheilijoiden edesottamuksia ja huomata hyvin orastavan nousu ja nopean tuhon. Tällä tarkoitan lähinnä murrosiän normaalitilaa ja 5 vuoden sekä 30-40kg jälkeistä tilaa, missä tämä laiskuus konkretisoituu. Miten siis ihminen pitää parhaiten lääkärin loitolla, riittävä liikunta mieluiten ulkona yhdistettynä terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon, jota ei kuitenkaan saa nauttia enemmän, kuin kun mitä kulutus on ja sekä sosiaalista puolta, että työtä sen verran, ettei pääse muumioitumaan ja erakoitumaan. Mutta aika opettaa, mitä aikaisemmin tämän älyää, sitä nopeammin sen oppii, mutta jos ihminen on elämänsä parhaassa iässä 25-30vuotiaana ja elämänsä huonoimmassa kunnossa, niin missähän kunnossa tämä ihminen on esim. minun biologisessa iässä.
 
Sitten otan esimerkin oikein tehdystä urasta, johon kuuluu nuoruusiän urheilu vieraalla paikkakunnalla, muutto Kuopioon, perheen perustaminen siinä ohessa, kuitenkin työuran luoneena, mutta kuitenkin samalla jättämättä rakasta harrastustaan koskaan totaalisesti sivuun. Siis kaikki nämä tärkeät palapelin osat hallitsee Uimari, nimeltään-
 
ULLA HURULA. Syntynyt ja varttunut Kemin kaupungissa, edusti ja edustaa Kemin Työväen Uimareita, tämä 46 vuoden ikään ehtinyt ja Kuopioon vuonna 1994 muuttanut Masters Pro huippu-uimari, oli nuorempana maajoukkueringissä, pokkasi myös aikuistensarjan mitaleita, mutta syttyi varsinaiseksi mitalirohmuksi mastersikäisenä, näitä SM masters mitaleita on kertynyt kuulemma jo noin 50 kappaletta, joista suurin osa on kultaisia, mikä on syttyessä, kun lajirakkaus ei ole sammunut oikeastaan koskaan. Ullan paraatilajit uinnissa on perhonen, sekä sekari, mutta kaikki menee, tästä osoituksena kahden viikon takaiset Jaltan pitkänradan(ulko)EM kisat, Mikko Poralin(entinen aktiivi kilpauimari) avustavan ja valvovan silmän alla, Ulla treenasi hullun lailla ja kauhoi peräti 5 mitalia ja millä tavalla, 4 kultaa SE ajoilla, sekä sokerina pohjalla hopeamitali 200m selkäuinnissa uudella PE ajalla. Tämä on malliesimerkki siitä, kun nuorena ei polteta urheilijaa niin sanotusti puhki, vaan lajirakkaus säilyy läpi elämän ja samalla pysyy tohtori setä ja lääkäri täti loitolla, seuraava etappi Ullalla on SM altaat 4 viikon päästä.Lisäten tähän lopuksi vielä sen tosiasian, että tässä perheessä oli jo menneeltä kesältä yksi Euroopan mestari, nimittäin perheen isäntä Matti Hurula, voitti elokuussa Tampereella käydyissä triathloni pitkänmatkan kisoissa hienosti EM kultaa, M50 sarjassa, ONNEA: TEAM HURULA!
 
Omat kauhomiset ovat tällä viikolla olleet palauttavia 1,30-2h kepeitä ulkoilma happi lenkkejä, tiistaina ulkoilutin sauvoja 2h tuolla puijon metsässä ja aivan uskomattoman hienossa(kovassa) vesisateessa, tänään aamulla sitten pystyin jo 16km lenkkiin sisällyttämään 2x10x200m/rennon kovaa, kova hinku olisi taas päästä kisaamaan, mutta ensiviikonlopun olen passissa työpaikalla, niin ja lopultakin sain hyväksynnän talvilomaan, joten  Espanjan aurinkoa olis tarjolla maaliskuun puolesta välistä huhtikuun loppupuolelle asti.