Mutta hei, tulevana Lauantaina juostaan taas 5 ja 2,5 mailin talvijuoksut, lähtöpaikka tuttu Päivärannan ramppi, kokoontuminen 9.30 ja startti kello 10.00. Hilppastaan vaikka pikkujoulujuoksuna. Kaikki ovat tervetulleita mukaan. ps. laitetaan 30 juoksijan raja rikki ja KOMEASTI


Niinpä, tässä on nyt puurrettu elämistä jo 55 ja risat. Pienenä ollessa isä teroitti aina työn tärkeyttä tässä elämässä, isä oli myös innokas urheilun puolestapuhuja, joten luonnollisesti minustakin tuli sitä mitä minulle opetettiin ja mihin minua kannustettiin. On siis aika tehdä rehellinen välitili ja miten pyrin menettelemään  tulevaisuudessa, jotta eläminen olisi mielekästä, kun nyt omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että kaikki suunnitelmat elämiseen ja urheiluun, voivat muuttua yhden yön aikana, asioista joita pidin tänne saakka itsestäänselvyyksinä.

Puhun ensiksi onnesta, niistä tuntemuksista jotka tekevät ihmisen tyytyväiseksi itseensä ja sitä kautta jakaa hyvää olo muille, Mitä siis teen tai  tulee pyrkiä tekemään tulevaisuudessa jotta tämä  hyvänolon ja onnen kriteeri täyttyisi. Joku saa se rahasta, sitähän voi jopa omistaa, toiset taas vakaasta ihmissuhteesta, mikä tuo turvallisuuden tunteen, mutta toista ihmistä ei voi taas omistaa. Jotkin omistautuvat työlleen ja sitä kautta elävät elämäänsä ja ovat onnellisia, tasapainoisimmilla ihmisillä tämä paketti koostuu kaikista edellä mainituista asioista. On myös ihmisiä jotka saavat onnen täyttymyksensä matkustelemalla milloin missäkin, tosin tämän ihmislajin on ensin ansaittava se tilanne, että siihen on varaa, siis jonkinlainen työelämän oravanpyörä on oltava takana.

Itse olen nyt siinä tilanteessa, että jotakin puuttuu, en tiedä olenko koskaan täysin tyytyväinen, mutta yrittää aijon, koska  yrittänyttä ei laiteta, pitää paikkaansa. En vaan oikein usko niitä ihmisiä aidosti, jotka väittävät olevansa onnellisia siihen, että 40 vuotta menevät tiettyyn aikaan töihin ja lähtevät tiettyyn aikaan pois töistä, puuhastelevat siinä illan kähmyssä jotakin pientä, mitä jaksavat. Palkintona tästä on kerran vuodessa ansaittu vuosiloma, ja kenties kaamoksen katkaisee lyhyt 1-2 viikkoa kestävä etelän loma. Huippuna tästä aherruksesta saat tai olet oikeutettu eläkkeeseen, joka ei ainakaan kuntatyötekijälle kovin suureksi muodostu.  
  Mutta mitä sitten, se kuitenkin mahdollistaa olemisen ja elämisen kokemisen ja näkemisen muissa maissa, siis maissa joissa elinkustannukset ovat minimaalisen pienet, verrattuna tähän meidän armaaseen Suomeen, eli tulevaan Kreikkaan.

En lue horoskooppeja, enkä usko johdatukseen en liiemmin yliluonnolliseen, aijon uskoa itseeni  tulevaisuudessakin, mutta en enää terveyteni kustannuksella. Aijon tulevaisuudessa hakea onnenhileitä yhä useammin matkustelemalla ja oleskelemalla yhä tressivapaammin, siinä samalla urheilemalla, suurempia yrittämättä (Max) Voin juosta joukon jatkeena tulevaisuudessakin, jos siltä tuntuu, nyt ei kylläkään tunnu! Jos ymmärrätte mitä nyt kerron, ymmärrätte silloin myös minua.

Minä olen tässä miettinyt, tai on ollut aikaa työstää sitä kuukauden verran, eikä se ole ollut helppoa. Mutta nyt on niin, että minun on aika siirtyä urheilun niin sanotulle mukavuusalueelle. Mitkä sitten johtivat tähän päätökseen, kerron tai valaisen sitä hiukan. Ensinnäkin, olen nyt harrastanut kestävyysurheilua hiihto/juoksua aikatavalla sata lasissa, menneet 40 vuotta, muutamaa hurlumhei vuotta lukuunottamatta, nuorempana tressaavan ja raskaan työn ohella, sekä vanhempana huomattavasti tressivapaamman  helpon työ ohella. Urheilutuloksia, tai onnistumisia vuosien saatosta en ala erittelemään, koska ne eivät loppupeleissä ole oleellisen tärkeitä, ainakaan silloin, jos niillä mitataan ihmisarvoa tässä oravanpyörässä. Ole siinä sivussa saanut tutustua myös pyöräilyyn, sekä erilaisiin persooniin, triatlonpiireissä siis fanaattisiin kilpaurheilijoihin, kuin myös kilpakuntoilijoihin, sekä tavan kuntourheilijoihin, matka on ollut antoisa, en vaihtaisi kokemuksiani mihinkään. Olen saanut onnekkaana myös reissata matkan varrella Espanjan auringon alla useamman kerran ja tulen jatkossakin tekemään niin.

Se mitä tarkoitan tällä mukavuusalueella ja mikä johti tähän päätökseen on yksiselitteisesti seuraava .Tämän vuoden marraskuun 19 päivä aamu jäi minulle mieleen huonona aamuna, tai jälkeenpäin ajatellen, kenties hyvänä? se oli maanantai, huomasin että kaikki asiat ei olleet niin, kuin niiden kuuluisi olla, olen kuitenkin sen verran utelias ihminen itseäni kohtaan, että päätin mennä heti päivystävää vastaanottoon Kuopion Yliopistolliseen Keskus-sairaalaan, tässä vaiheessa voin sanoa että kreivin aikaan. Yleislääkäri passitti minut heti erikoislääkärin vastaanotolle ja siitä taas seuraavalle ja niin edelleen. Tämä syyni kesti 3 päivää ja kaksi yötä, siinä tutkittiin ja kuvattiin erilaisilla ja monenlaisilla vempaimilla ukko keskivartalosta päähän aika läpikotaisi, neljällä eri verinäytteellä höystettynä.
Nyt liki kuukautta myöhemmin ja nyt kontrollissa käyneenä, mikä tipautti minun hartijoilta suuren taakan ja poisti pahimmat skenaariot, tein  kuitenkin tämän päätöksen sata lasissa urheilusta. Nyt varmaan moni haluaisi tietää, mikä oli sitten syy, tähän väittäisin erittäin antoisaan ja samalla minulle tärkeään syyniin, mutta sanonkin, että mitäpä se muille kuuluu, vai kuuluuko, täysin henkilökohtainen asia luonnehtisin, joka ei ole tarkoitettu toisten rääpittäväksi.
Mitä siitä kukaan hyötyy, ainut hyötyjä olen minä itse ja nimenomaan ottamalla opiksi menneistä vuosista ja hiljentämällä tahtia 20- 30% tehoista.

Aivan oikein, urheilua ja nimenomaan kestävyys-urheilua en aijo lopettaa, miksi lopettaisin jotain, mikä on minulle tärkeää. Mutta se 100 lasissa saa nyt loppua, koska se on nyt viisasta ja välttämätöntä, näin suositeltiin, joten tässäpä tämä, nähdään hölkissä, mutta kepeällä otteella mukavuusalueella. Niin, nyt moni ajattelee, että paljon se puhuu, mutta vähän antaa(tietoa) tyypillistä Kimmoa, sepä se, sellainen minä olen, elän siis itselleni ja muutamalle muulle.

Seuraavia kuntourheilullisia haasteita, mitä suurella kiihkolla odotan on maaliskuun pitkä loma tuolla Torreviejassa, jonne olen suunnitellut ottavana mukaan tuon paremman maantiepyörän, jolla tulen valloittamaan muutaman vuoren, sekä päällimmäisenä ajaa kastelukanava päästä päähän, matkaa tulee sisämaahan päin 90km ja toinen mokoma takaisin. Niistä juoksuista siellä en ala hehkuttamaan, koska ne on niissä oloissa sanomattakin huippua, mutta siis mukavuusalueella vaan, toivottavasti piru ei istahda siellä vasemmalle olkapäälle ja ala hoputtamaan jossain vaiheessa.Minulle tämä päivä oli HYVÄ päivä,toivon samaa kaikille muillekkin ja nyt kaikki ulos nauttimaaan ulkoilun riemuista, lumipula tuskin ainakaa voi olla tekosyysmiley