Mikä on Suomen urheilun tulevaisuus kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna. Olen minä  sivunnut kirjoituksissa muutaman kerran aikaisemminkin tästä aiheesta, mutta nyt Rion jälkeen on aika sivaltaa hiukan isompi kaliberisella sanan säilällä, koska nyt tässä alkaa olla jo koomisiakin piirteitä.

Komiikka kuuluu teatteriin ja sille kuuluu nauraa. Mutta nyt toimii teatterina nykyajan some ja Humu.
Suomalaisethan mielletään muun maailman näkökulmasta jämptinä ja rehellisenä kansana, kansana, minkä sanaan voi luottaa. Ja jos jotain luvataan se myös tehdään, niin on sovittu ja kun pysyy sanojensa takana, saa palkaksi vaikkapa hyvän maineen. Tällä maineella voi saada vaikka hyvän luottoluokituksen, eli halpakorkoista rahaa, millä sitten pyörittää oman maan asioita.

Mutta entä nyt, nykypäivänä, kun puhutaan vaikkapa oman maan huonosti menneitä kisoja ja satsausta siihen. Jos luottoluokittelijana toimisi vapaa sana, joka koostuu siitä suuresta ihmismäärästä, joka ylen kanavia herpaantumattomasti seurasi ja yle veronkin maksaa, niin kovin tyly olisi lopputulos. Satsauksella tarkoitan Humua ja niitä puheita ja lupauksia, minkä takana on yksi henkilö. Jos tällä henkilöllä on nykypäivän sellainen käsitys asioista, että lupauksien ja kaikennäköisten visioiden ei tarvitse toteutua edes osittain, vaan välitilinpäätösenkin jälkeen, mikä on karkeasti miinusmerkkinen, voi huseeraten jatkaa matkaa ilman huolenhäivää siitä, että oma talostilanne kärsii, voikin kaikkien ikenet alkaakin nousta hymyyn.

Omien sanojensa takana ei tarvitse seista, se tuntuu olevan johtoajatus, kun puhutaan organisaatiosta nimeltään Huippu-urheilun muutotyöryhmä. Totta tuossa on sen verran, että muutosta on saatu aikaiseksi, mutta VÄÄRÄÄN suuntaan. Kauan sitten astui some mukaan keskusteluun ja sitähän te tässäkin nyt luette. Paljon on tullut kaikennäköistä puolustelua siitä, että ei tämä Humun pilalle mennyt strategia ole yhden miehen vika, no ei tietenkään ole, mutta jonkun on kannettava vastuu, eli peräänkuulutan sitä sanomaa, mitä Mika Kojonkoski ITSE peräänhuusi aikoinaan, eli tulos tai ulos.. ja perään rehellisyys maan perii!.

Viimeisimmät muutostyöryhmän arvostelijat löytyvät kahdesta äärilaidasta.Sari Essayah on entinen yksilölajin huippu-urheilija, joka tietää mistä puhuu ja oli kävelijänä ajalta milloin oikeanlaisella trategialla saitiin tuloksiakin aikaan. Kun taas kiekkohypetyksen kantaisä nykypäivänä, nimeltään Kalervo Kummola ei tiedä miten homma toimii ja eteenkään ei tiedä mitä yksilölajien kova valmentautuminen vaatii urheilijalta, kun ei sitä ole itse henkilökohtaisesti kokenut. Kuvitella ja luulla tietävänsä ei riitä, kuin korkeintaan joukkuemarginaalilajin suosion nostoon bisnes mielessä ja kansalaisten silmissä, oli ne katsojat sitten paikanpäällä hallissa, tai tukevan turvallisesti kotisohvalla.

Toimintatapa muutos pitäisi alkaa tästä päivästä ja Humun alasajo myös. Ja tähän prosessiin pitäisi myös osallistua vielä Humun toiminnassa olevat henkilöt. Niin ne tehtaatkin ajetaan alas vanhalla työvoimalla siinä vaiheessa, kun homma käy kannattamattomaksi. Tällä tavalla Suomen urheilu ja siellä työtä tekevät ihmiset säilyttäisivät edes jollakin tapaa uskottavuutensa tulevaisuudessa. On aika palata vanhaan tapaan hoitaa valmennus/seuratyö ja säästyneet varat  siirrettäisiin seura/valmennustyöhön, eli suoraan kenttätyöhön. Kaikenmaailman turhat kalvojenpyörittelykokoukset ja hyväveli seminaarit saisivat arvoisensa päätöksen. Seuratyöhön mukaan mahdollisimman paljon entisten jo unohdettujen aikojen menetyneitä urheilijoita, jotka olisivat suuria inspiraation antajia nuorille urheilijoille. Tätä potentiaali on käytetty muutenkin liian vähä Suomessa, tai paremminkin nämä entiset huiput ovat olleet pyyteetömästi talkoohengellä mukana seuratyössä ilmaiseksi. Säästyneillä varoilla voitaisiin myös näille henkilöille maksaa jonkinlaista kulukorvausta, koska näin saataisiin jatkuvuutta ja mielekkyyttä toiminnalle.. koska ei Suomen urheilu ainakaan voi tästä huonompaan suuntaan enää mennä entisajan mentelmillä,päinvastoin.

Se että aikoinaan alettiin apinoida jotain toista kulttuuria Humun nimissä ja toivottiin sitä kautta Suomen urheilun nousevan suosta Pohjoismaiden parhaimmaksi, ei silloin otettu huomioon faktoja.

"Amatööriaika on loppuun käsitelty”

Suomalaisessa huippu-urheilussa eletään muutoksen aikaa. Olympiakomitean valmennuksen johtajan Kari Niemi-Nikkolan mukaan Suomessa pitää siirtyä ammattimaisempaan toimintaan.

JOTEN, mitä me näistäsanoista opimme. Varsinkin nyt, kun ollaan nähty mihin tämä AMMATTIMAINEN toiminta on johtanut.

Asian ydin on ollut ja tulee aina olemaan Suomessa se, että ainoastaa juuri amatööripohjalta tulee pitkässä juoksussa tulosta. Siis kaiken pitää lähteä urheilija omasta halusta ja poltteesta lajiaan kohtaan, koska niinhän tekivät entisetkin suurmestariluokan urheilijat. Omasta mielestä mitään ei ole enää tehtävissä, koska Suomesta on urheilussa tullut PEHMOKANSAA. Joukkuelajit, joissa iskät ja äiskät tuovat jälkikasvuaan hallien eteen täydessä varustuksessa, toivoen vesseleistä tulevan aikuisikäisenä vähintäin miljonäärejä, ovat hakoteillä. Olen kuullut hirmutarinoita lapsen tai lapsien joukkuelaji harrastuksen tuomasta hintalapusta. Joku jääkiekko tai salibändi huipulla ei tee Suomesta mitään urheilukansaa, mutta kylläkin sitä seuraavaa penkkiurheilukansaa. 

Reseptinä tulevaan on yksinkertaisesti se, että perinteisten lajien ympärille on luotava kiehtova ja kiinnostava ilmapiiri, joka alkaa kiinnostamaan nuoria. Tähän tarvitaan niitä ihmisiä, jotka ovat itse aikoinaa menestyneet huipputasolla, eikä tämä tapahdu hetkessä. Miten sitten iskostaa nuorten mieleen esim. kestävyysurheilun viehekkyys.Sitä ei voi iskostaa, sen on oltava ja tultava itsestään, sekä monta muuta asiaa, mutta keinoja on jos siihen annetaan mahdollisuus ja se on se avainsana.

Kuitenkaan esimerkiksi Ruotsi-Suomi maaottelu ei ole mikään tasonmittari mihinkään ja sielläkin tuli jälleen turpaan.Varsinkaan, kun siellä ei enää muutaman vuoden päästä ole kuin tummaihoisia maahanmuuttajia keräämässä pisteitä svejamaammanpoikien laariin.

Nyt Suomi uuteen urheilulliseen nousuun. Seuraavat olympiadit tulevat liian nopeasti vastaan, sinne ei keretä mukaan, mutta kahdeksan vuoden päästä tilanne on toinen, jos perustyö OIKEALLA tavalla aloitetaan nyt ja satsataan oikeisiin asioihin. Asioihin mitkä ovat aina olleet olemassa ja mitkä on tiedetty.

Laittakaa minulle 10,000€/kk palkaa, niin lupaan valmentaa olympiamitalistin jopa seuraaviin kisoihin, eikä tee edes tiukkaa, sillä urheilijatkin ovat katsottu,eikö ole uskottavaa!!!:)

Tiistaina 10x200+hölkkää alle ja päälle.Torstaina 3x1000m+4x100m+hölkkää alle ja päälle. Tänä aamuna 8km VK ja ihan lekurin määräämänä syykemittari, vai mikä se on  mukana+alle 1h hölkkää ja päälle pari kilometriä. Ja kaikki tapauhtuu vain kuntoilumielessä. Kylläpä on muuten luonto kauniina nyt:)