Kenkälusikka käteen, varovasti oikea jalkaterä ujuttaen maastopyöräkengän sisään lusikalla avittaen. Siitä se sitten helpottaa, koska on jäljellä se nautittavampi osa, eli muutama tunti ajelua hyvällä sykkeellä. Tänään löysin, vaikka kuvittelin jo suurin piirtein kaikki lähimetsätiet tietäväni, uusia minulle tuntemattomia uria. Entinen pääsy kielletty alue, (armeija)tuolla etelässä Kolmisopen ja Karttulantien välissä.
Olipa hienoa ajella viileässä ja sateisessa metsässä, oli kuin minun oma sielunmaisema, jotain 2h tänään, eilinen lenkki lipsahti liki 3 tuntiin. Suurimpia mäkiä vältellen, koska ei oikein tunnu kovin mukavalta alkaa vääntämää putkelta, kun tuo varvas ei tykkää siitä vielä. Illemmalla jos vielä vääntäytyisi salille tekemään lihaskuntoa jaloille, niin sittenhän tässä olis jotain järkee, tosin muutaman kerran jo viikolla olen totutellut salitreeneihin. Mutta on ne vaan vaikeita asioita minulle nuo sisällä nyhräämiset, juoksumattoa lukuunottamatta, sitä kun on aina ollut ulkoihminen..
Viikon päästä Lauantaina olis tarkoitus tehdä juttua paikallisesta maakuntaviesti juoksusta tuolla Karttulassa ja sokerina pohjalle lähden Sunnuntaina Pieksänmäelle kannustamaan kahta paikallista pitkän matkan juoksijaa, näillä kun on tarkoituksena juosta puolimaraton ihan kelpo aikaan ja reitti on siitä nopeimmasta päästä, ainakin minun mielestä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.