TV 2 huippu-urheilu ilta nähtiin ja kuultiin, itse seurasin sen alusta loppuun ja voin vakuuttaa että oli hauskaa. Hauskaa varsinkin siinä vaiheessa, kun muutama keskusteluun osallistunut alkoi ihan oikeesti kuumentua, kai se sitten peilaa myös jollain tavalla minun asennetta käsitellä ikään kuin Ukrainalaisen hallitusistunnon tavoin asioita.
Mitä tästä sitten jäi käteen kuulijoille, muista en tiedä, mutta minulle ei oikeasti yhtään mitään. Joitakin helmiä oli kuitenkin muutama, asialinjan helmi oli se että keskustellaan, tai on alettu vihdoinkin huomata, että elämän täytyisi jatkua, myös urheilu-uran jälkeenkin. Asiaanhan oli jopa ottanut kantaa Stubin Aleksanteri, joka on ottanut mallinsa muualta isosta maailmasta, jossa ei tipahdeta urheilu-uran jälkeen tyhjän päälle. Samanlainen malli toimisi myös Suomessa, koska tämä, jos mikä antaisi urheilijalle varmuutta myös itse tekemiseen, Ropoa lainatakseni, reenaamiseen. Itse asiassa, tämä on ainut malli, jolla saataisiin kenties 10 vuoden kuluessa kansainvälistä urheilu kärkeä kiinni.Muu keskustelu velloi sinä sitä, minä tätä mieltä, missä ei kovin ihmeellisiä uusia seikkoja tullut esille.
Vaan illanistujaisten pelastajaksi nousi tuo tunteita herättävä doupping, kunniavieraaksi oli kutsuttu oikein dokumenttiohjelmien ihme lapsi jo luojan armosta, HALONEN. Paavo Suuren morfiini ja oopium kokeilut ovat jo vanha juttu ja kaikkien tiedossa, sodan jälkeisen ajan kiatiini ja amfetamiini piristeet olivat arkipäivää, mutta minkä ihmeen takia, tämä eräs paikalla olleista hupparihemmoista toi tälläisiä asioita edes esille, mitä siitä kukaan hyötyy. Tyylikkäästi kyllä Halonen vedätti Kojonkosken retkuun, kysymällä julkisessa tilaisuudessa, satojen tuhansien TV katsojien seuratessa, että mitä fakta tietoa Mikalla on Norjan hiihtourheilun puhtaudesta ajoilta, jolloin Kojo oli iso pomo vuonomaan mäkiorganisaatiossa. Ei ollut muuta vaihtoehto, kuin kiistää huomanneensa mitään epänormaalia urheilutoimintaa ja tämä kyllä Halonen tiesi valmiiksi, tosi tällä kertaa vakuuteltiin jo käsi sydämellä ja sormet raamatulla, no voi yhden kerran! hyvin osaa dokumentti ohjaaja median hyödyntää.Tilaisuushan oli rakennettu keskusteluun huippu-urheilusta, eikä kenenkään henkilökohtaiseksi tenttitilaisuudeksi, jonkin toisen kanssa, tätä ei Halonen ymmärtänyt, tai halunnut ymmärtää, eikä Kojonkoski osannut sitä odottaa, ainakaan noin suoraan.
Helppo on päästä julkisuuteen, eikä siitä arvatenkaan sitten koskaan irti pääse, eikä se välttämättä tarkoita sitä, että tehdään julkisia tunnustuksia, esim. EPO kokeuluista, jollaisiin jotkut aktiivihiihtäjät aikoina sortuivat. Omat silmäni avautuivat jo 70 luvulla, eräässä KV ilta- puistohiihdoissa ja sen kilpailun jälkeisessä kulississa, jossa näin jotakin, mitä minun ei olisi tarvinnut nähdä ja ei olisi toivottu näkevän, enkä ymmärtänyt sitä silloin, mutta hyvin nopeaan lopulta ymmärsin. Lopuksi teen vertauksen vakavan ja vähemmän vakavan asian vertauksen, rattijuoppous vastaan douppaus.
Toivonkin, että tämä Halonen tekisi dokumenttiohjelman seuraavaksi rattijuopoista, jotka ovat tappaneet jonkin täysin sivullisen ihmisen ja samalla jättäneet pysyvät traumat hyvin moneen ihmiseen loppu elämäksi. Dokumentoitua faktatieto löytyisi kaikkiin tapauksiin riittävästi, ei tarvitsisi olla saunapuheiden, oletuksien ja kuvitelmien varassa, moniko esimerkiksi meistä tietää vaikka 10 viimeisimmän rattitappajan nimen, ei taida tulla yhtään nimeä, vaikka kyseessä on monta kertaa vakavampi asia. Kun taas,kaikki kärähtäneet nimet tiedetään ja valmentajat päälle, montako douppaajat on kuollut aineisiin Suomessa menneen kymmenen vuoden aikana, tai ovatko nämä hemmot tappaneet ketään sivullista aineilla? Muutama on kyllä päättänyt elämänsä oman käden kautta, mutta sehän on olutkin heidän oma päätöksensä, tai ainakin olisi pitänyt olla.Ehkä tämä aihe avartaisi Halosta käsittelemään eri asioiden vakavuuseroja, siis siitä mistä kannattaa tehdä numero(dokumentti) ja mistä välttämättä ei.
keskiviikko, 10. lokakuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.