Aika entinen ei koskaa enää palaa. Mutta on sitä ainakin näin jälkeenpäin mukava muistella aikoja, kun jaksoi jotain puuhastella ja kiinnostus erilaisiin aktiviteetteihin oli huipussaan aina iltamyöhään saakka. Kuvan videopätkä on muutaman vuoden takaa ja siinä tullaan alas Murcian lähellä olevalta sierra Espuna vuorelta. Luonnollisesti sinne oli vurrittava ensin pyörällä ylös, jotta pääsi nostamaan kammen suoraksi vauhtilaskuun, jota riittikin sen 17km. Liki kahdessa tonnissa, siis sen vuoren huipulla oli military, eli tutka/säähavainto keskus kolmen piikki/sähkölanka esteen ympäröimänä ja kuvaaminen luonnollisesti kielletty. Ja sehän ei meille selvennyt, kuin vasta muutaman kuvan jälkeen, kun rakennuksesta pomppasi rotevan tuntuinen armeijan palveluksessa oleva nainen huutamaan no photo, no photo.
PYÖRÄILYÄ TORREVIEJA
Ja pyöräilyn vastapainoksi oli huippua jokseenkin hyvässä seurassa hilpasta vaikka päivän pitkä lenkki la matan pitkällä liki 20km rantapiitsillä. Ei millään pahalla, mutta minä ainakin viihdyin oikein hyvin. Nykykunnollahan en jaksaisi mennä toiseen päähän kuin polkupyörällä ja mieluummin sähkö avusteisella. Aika uniikki alusta oli juosta tuo ranta laskuveden aikaan, missä mieli oikein lepäsi ja silmä tietty myös.Tosin tämä kyseessä oleva kuvan"kevyt" lenkki muutti muotoa loppuakohden. Nuoriso osasto haastoi papparan kiihdytysosioon ja eihän siitä voinut kieltäytyä.
Niin, elämä on yllätyksiä täynnä ja niitä on ainakin minulle riittänyt viimeisen neljän vuoden aikana yllin kyllin ja varsinkin negatiivisiä sellaisia tuon terveyden suhteen. Meinaa vaan, että uho on ainakin laantunut ja tilalle on tullut jonkin asteen nöyryys. Olishan se hienoa, jos vielä joskus vois ottaa uusiksi vaikka yhden talviajan tuolla Torreviejassa näissä merkeissä.
Hei kaikki juoksun ystävät. Syyskuun lopulla on sitten vuorossa perinteinen maakuntaviestijuoksu, yhtä perinteisellä Karttulan kylällä. Suomi 100 tarkoittaa sitä, että luonnollisesti vähintäin 100 joukkuetta tulee eri sarjoissa nauttimaan hyvästä liikunnallisesta päivästä. Nyt siis ilmoittautumisia kehiin, että saadaan hyvät pidot aikaiseksi. Sarjoja löytyy kaikille, niin perhe, kaveri, ystävä, junnu ja yleisten sarjojen osalta. Niin ja kai siellä joku joutuu laulamaan sen maamme laulunkin, koska nyt jos koskaan tilanne vaatii sitä.
Niin, että mitenkäs minulla. Eipä vieläkän suurempia hurraahuutoihin ole aihetta. Kokeneempien mukaan tämä viimeisin ottaakin sitten hiukan pietemmän ajan palautuakseen ja nyt ei puhuta kuukausista. Tarkoita tällä lähinnä oikeaa etureittä ja sen voimaa. Ei tartu, niin ei, mutta kaikkeni olen yrittänyt konservatiivisen hoidon suhteen, sekä kaiken muunkin suhteen. Puijon raput, sauvakävelyt, pyöräilyt ovat ohjelmassa, samoin kun lihaskuntoharjoitukset salilla syvien vatsa ja selkäliikkeiden myötä.
Kenetäkään meistä ei ole maailman parantajaksi, joten vaikka vaivoja on, niin ne on syytä suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin. Tässä työvuorossa juuri ollessani tuli tuo konkreettisesti taas esille. Eräs vakijokävijä tuli juttelemaan ja kertoi erää ajankohtaisen asian hänen lapsenlapsestaan. Tälle nuorelle oli todettu (en sano mikä) oireyhtymä, eikä tuota elämälankaakaan oltu luvattu kovin pitkää, veti nimittäin hiljaisekse minut. Ei ole elämä reilua ei. Hyvää sunnuntaita ja nauttikaa elämästä vielä kun vielä voi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.