Eräällä urheilupainotteisella sivustolla väännettiin tällä kertaa urheiluavustuksista, joita suunnataan lähinnä nuorille kehittyville urheilijan aluille, itse osallistuin myös pienellä kommentilla käytyihin keskusteluihin. Lyhkäisyydessään asiasta poikikin useamman näköistä kommenttia, missä ei varmaankaan ollut kyse kuin väärin muotoillussa valtalehden ilmoituksesta, siis palkitsemisperusteesta. Jälkipuinnin seurauksena, keskusteluun osallistui myös piirin moni toimi työkalu, jolla on yleensä sana hallussa ja asian selventämiseksi antoi oman vastineensa asiaan. Hyvä, niin kuuluukin olla.

Asiaan vielä palatakseni, voin vain todeta tässä paapomisyhteiskunnassa, että yksilöurheilussa et, eikä voi nousta kansainväliselle tasolle ilman OMAA itsenäistä ja osiltaan itsekästäkin luonnetta. Tällä tarkoitan sitä, minkä olen sanonut ennenkin, että tukiverkoston ei tarvitse olla suuri kyetäkseen harjoittelemaan hyvin, siihen ei ole tarvittu ennenkään mitään jatkuvaa päivittämistä facebook keskustelurinkiin, mikä tuntuu olevan nyky nuorelle oikein henkireikä tulla kuuluksi ja ymmärretyksi.

Kuitenkin näen asia, niin kuin näen aina, hyvin raadollisena, noin niin kuin urheilun suhteen sen, että menestyvä nuori tarvitsee helvetinmoisen tunteenpalon lajiaan kohtaan, eikä tunnustusten ja palkitsemisin saan antaa tätä tunnetta häiritä. Toisaalta, jos pitää välttämättä pienen rahan muodossa tunnusta tai avustusta jakaa, niin sen pitää mennä oikeaa osoitteeseen, nythän näin ei käynyt, koska päätökset oli tehty jo viime syksynä ja osa todistetusti oli jo silloin telakalla tai muuten vaan yli.

Muistan ajan kauan taaksepäin, silloin kun esim. kestävyysjuoksu oli tässä piirissä ja koko suomessa AIVAN eri tasolla kuin se tänä päivänä on, eikä silloin tunnustusta taloudellisesti muistettu niitä huippujuoksijoita kohtaan, jotka olivat telakalla, vaan tuki ohjattiin sinne jotka olivat niin sanotusti ehyenä, keskiverto porukka, siis esim. sekunninkin yli 15min vitosen taivaltajat saivat osakseen vain pilkan ja vittuilun siitä, että ei sinusta koskaan juoksijaa tule, LOPETA. Mutta siitä huolimatta nämä niin sanotusti rannalle jääneet nousivat siitä omin avuin uudestaan edustusurheilijoiksi, koska ja vaikka kilpailu oli edustuspaikoista paljon kovempaa tulosten valossa mitä se tänään on, RAADOLLISUUS korvasi rahan, olipa sitten kyse heitto hyppy juoksu tai vaikkapa hiihto lajeista.

No, olipa asia niin tai näin, raha ei saa, eikä voi olla syy puutteelliseen harjoitteluun, koska silloin siitä puuttuu se tärkein mitä rahalla ei voi ostaa, nimittäin INTOHIMO/ELÄMÄNTAPA/TUNTEENPALO lajiaan kohtaan, mutta tämäkään ei ole absoluuttinen universaali totuus, vaan se onkin itsestäänselvyys, mitä minä en monien mielestä kovin tyylipuhtaasti edusta, mutta ei kyllä ole ollut koskaan tarkoituskaan. Hyvää alkavaa kevättä juoksijat, tästä ne pidot pikkuhiljaa paranee, koska vasta huomenna alkaa ainakin minulla kotimainen maantiepyöräilykausi:) Olen ollut hiukan väsynyt reissun jäljiltä.