Eräs hyvin tuntemani kaveri tuolta Tampereen suunnalta,kokee taas kovia.Jo kauan sitten tutustuin erääseen urheilevaan pariskuntaan Kuopiossa,heidän kestävyys painoitteinen treeni,maantiepyörällä, veti minutkin aivan sattumalta mukaan,kun olin hiukan rampa tuon ensimmäisen akillesvamman vuoksi.Mutta nyt, tämän kaverin asiat ovat taas hiukan huonolla tolalla,tauti minkä ei pitäisi uusiutua näin pitkän liki, 10 vuoden jälkeen on kuitenkin päättänyt antaa kuulua itsestään.

Mikä PERKELE tässä hommassa,eli oikeuden mukaisuudessa elämää kohtaan oikein mättää,kun hyvät tyypit,jotka ovat viitselijäitä asioiden eteen tekemään ja laittamaan itsensä likoon,työssä,vapaa-ajassa ja kaikessa maan ja taivaan välissä,joutuvat kärsimään kaiken tuollaisen paskan ja vieläpä useamman kerran,taudin jonka ei pitäisi uusiutua noin pitkän ajan jälkeen.Jos tämä on muka oikein tässä elämässä,niin mikä sitten on väärin?joka tapauksessa,periksi ei saa antaa,kävi miten kävi,joten uskon ja toivon pikaisia hyviä uutisia Tampereen suunnalta tämän vuoden loppupuolella ja mahdollisesti jo aikaisemminkin.

Minut tämä ainakin pysäytti jälleen kerran miettimään syntyjä syviä se löi hiukan masennukseen,koska tämä jos mikä muistuttaa meitä jokaista siitä, että terve elämä ei ole itsestään selvyys,ei siinäkään tapauksessa,vaikka pyrkii ja tekee itsensä eteen töitä,pitää liikunnalla ja terveellisellä ruokakulttuurilla itsensä kondiksessa,ei silloinkaan,vaikka pyrkii välttämään kaikenlaista turhaa liikehdintää EPÄMILLYTTÄVISSÄ ympäristöissä.Kaikki meistä tuntee varmaan monta sellaista tapausta,jotka eivät ole tehneet mitään järkevää,koko elämänsä aikana,on eletty kuin pellossa,missään vaiheessa ei työnteko ole käynyt edes mielessä,vetävät tupakkaa kuin korsteenit,syövät pelkkää roskaruokaa,ovat kuin syöttöporsaita sekä tissuttelevia alkoholisoituneita jätekasoja,mutta näille terve elämä on itsestään selvää, jos sitä niiltä kysyy,minä taas uskon,että on parempi katsoa kuin katua,joten menen liikkumaan,EI MUUTA!