Monelle se on mahdollisuus, mutta useimmille mahdottomuus. Kuntavaalit on ovella ja jokaisella meillä on ystäviä, tai ainakin tuttuja, jotka ovat päättäneet asettua ehdokkaaksi kyseisiin peijaisiin. Monelle se on siis mahdollisuus tulla nähdyksi ainakin jonkin lehden sivuilla, siis tarkoitan pärstäkerrointa. Suurimmat huuhaulijat laittavat sinne montakymmentä vuotta nuoremman otoksen omasta pärstästään, saadakseen enemmän uskottavuutta vaalikarjan silmissä, mutta turhaa on työ. Heti alkumetreillä annetaan itsestään epäluotettava kuva laittamalla kuva mikä ei tänä päivänä pidä paikkaansa, uskottavaako.

Pohjanoteerauksiakin syntyy, tästä yksi esimerkki. Eräs Kuopion valtuustossa tälläkin hetkellä istuva pyöräilevä valtuutettu soitteli eilen ja kyseli erään vanhan juoksujermun puhelinnumeroa. Jokainen ääni on näemmä tuikitarpeellinen, kun vaalien alla muistuu mieleen vanhat tutut, jotka ennen olivat ystäviä. Miksi puhelinumero on kateissa ja miksi yhteyttä ei tämä valtuutettu ole pitänyt menneiden vuosien aikana vanhaan ystävään yhtään kertaa, vaan nyt kun ääni tarvittaisiin, niin nyt voi olla yhteidessä, ei muulloin. Sanoisin että säälittävää ja raukkamaista touhua edustaa tämä tyyli.

Sitten on nämä iskulauseet, millä yritetään luoda miellyttävä, rehellinen ja tarmokas kuva ehdolla olevasta henkilöstä, vaikka taustalla voi olla vaikka minkälaista, sanoisinko kyseenalaista toimintaa menneiltä vuosilta.

Jokatapauksessa jokaisella on halu päästä vaikuttamaan tai ainakin päättämään tulevista kunnan asioista. Onhan se hyvä, että kiinnostuneita riittää olla ehdokkaana, mutta jo valtuustoissa olevat ja uudestaan sinne halajavat sinne myös itsensä runnovat läpi uudestaan. Ja aina muutama uusi sinne pääsee takariviin painamaan nappia toivossa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Parastahan näille uusille valituille on se, että saa päteä ja sanoa olevansa valtuutettu, mutta mihin, se on jo eri juttu.

Kuopion Kaupunginjohtaja vaihtuu. Paronen on ottanut loparit ja alkaa siirtyä eläkelöytymisputkeen. Ensin on pidettävä kaikki rästiin jääneet vapaat, sitten virkavapaalle ja lopuksi auvoinen eläke. EN USKO, joku viraapelitoimi odottaa jonkintason hallinnossa tulevinan vuosina, näinhän on ollut tapana. Toimialajohtaja Pirhonen tuuraa virassa sen aikaa, kun uusi on valittu joko kaupunginjohtajaksi tai pormestariksi.

Veikeä tapaus sinällään, tämä kaupunginjohtaja. Oman palkkatasonsa sai ainakin hilattua huippulukemiin ja nyt voikin sitten lähteä suhteellisen tyytyväisenä "hyvin ansaitulle" eläkkeelle. Itse en ole koskaan erityisemmin pitänyt sitoutumattoman katteettomien sitoutumattomien lupausten herrasta, joka muistaakseni on luvannut vuosituhannen alusta lähtien lehtien palstoilla 3 eri kertaa Kuopioon uuden uimahallin. Mutta aina se on siirtynyt vähintäin 5 vuotta kerrallaan eteenpäin, ollen viimeisen vision mukaan vuonna 2020 totta. Ja alkuperäisen suunnitelmaan kuului ainoastaa uimahalli. Mutta jossain vaiheessa astui kuvaan mukaan miljonäärijääkiekkoilijat, jotka halusivat jäähallin peruskunnostuksen mukaan samaan rakennuskomleksiin. No toinen auttaa toista ja sitten toisipäin, näin saadaan kaikki pysymään tyytyväisinä ja Kuopio kiittää. ja näin on saatu siirtymään alkuperäinen suunnitelma uimahallin rakennuksesta aina tänne saakka, eikä loppua näy.

Repastelu on päivän sana. Sitä sopii jokaisen ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan, näin on hyvä. Toissapäivänä reipastelin isollä selällä ja sanoisinko aika ravakka lumi/tuisku pääsi yllättämään takavasemmalta suoraan tervosta päinä. Ei auttanut kuin vetää huppu hiskaan ja mennä muna asentoon odottamaan pahimmanan myllerryksen mentyä ohi. Sitä ennen oli kerennyt juosta kiinni ainakin sata metriä hanskoja mitkä saivat niinsanotusti ilmaa alleen. Muuten on ollut ulkoilussa hiljaista ja kevätflunssaista, mutta ei se pilkkimistä estä.