Niin se kesäloma loppui taas, tai paremminkin jatkui tänne saakka sairasloman myötä. Loma sinällään meni ihan hyvällä tekemisellä ja liikuntaakin tuli ihan riittävästi juoksun ja pyöräilyn merkeissä tuonne 5.8 asti, kunnes sitten rytisi ihan kunnolla. Sen jälkeen olin juoksukiellossa puolitoista viikkoa, mitä sääntöä kuitenkin rikoin muutamalla erittäin kevyellä ja lyhyellä hölkällä. Kuulemma tärähdyksen kärsittyään urheilijat eivät saisi kovin raskaita treenejä tehdä, koska tuo aivoihin kohdistunut tärähdys, vie palautuakseen oman aikansa luonnollisella tavalla, eli levolla. No, nyt on levätty riittävästi ja eilen palasin töihin hyvissä ajoin ja juoksin tunnin joustavalla matolla kevyesti, no loppuakohden kiihdyttäen. Ja sama tänä aamuna 1,10h kevyesti, loppuun 10x 70m kiihdytyksiä.
Tästä se taas lähtee ja toivon mukaan paremmalla tuurilla, koska ihan riittämiin on nyt kahden vuoden aikan tapahtunut kaikenlaisia huonoja asioita.mutta on sinne mahtunut myös jotain positiivistäkin. Toisaalta jos miettii tuota viimeisintä tapahtumaa, niin on kai se niinkin, että jonkinlainen hyvä haltia oli mukana, kun ei kuitenkaan tuon pahemmin käynyt, vaikka ainekset siinä oli totaaliseen vammautumiseen. Eli pitääkö tässä sitten alkaa ajatella niin, että ei tämä elämä välttämättä ole aina omissa käsissä.No, toivottavasti se kuitenkin pääosiltaan omasta itsestään kiinni, mutta yllätykset saattavat muuttaa joskus kurssia.
Maantiepyöräily saa nyt joksikin aikaa jäädä, joten jos jolla kulla on myynnissä hyvin pidetty hiilarirunkoine täys/tai etujousitettu maasturi kokoa M olisin kiinnostunut ostomielessä keskusteleman. Näillä mennään nyt eteenpäin ja aletaan suunnittelemaan uutta lomaa talveksi, SE ON MORO!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.