Tämä se on vasta kuningasaihe, kaikille niille jotka tätä jalostettua kestävyysurheilua on nousujohteisesti tosimielessä ja tulostavoitteellisesti tehnyt vähintäin 5-7 vuotta, vähempi kun ei riitä mihinkään, ei ainakaan parhaan tuloksen saavuttamiseen aikuisiässä.
Olen joskus kirjoituksissani todennut, että jos et tunne menneisyyttä, miten voit tietää nykyisyyden saatikka tulla toimeen tulevaisuudessa .Menneisyydestä löytyy ihan käyttökelpoisia harjoitussysteemejä tämän päivän tarpeisiin, itse asiassa mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan perusasioiden suhteen. Onko esim. keski ja pitkänmatkan juoksijoiden viisasta tehdä harjoituksissa maksimaalisia harjoitteita, minun mielestä ei.
David Hemery (Englanti) tuo Mexico Cityn Olympialaisten 400m aitojen kultamitalisti, vuonna 1968,juosten ajan 48.12 siis 43 vuotta sitten, esitti erään peruskysymyksen: kuinka usein harjoittelet 100 prosentin tehoilla, herroille Snell, Coe, Ovet, Cram, maratoonari Rob De Castellalle Helsingin MM voittaja sekä Edvin Mosesille, vastaus hyvin harvoin tai ei koskaan, koska heillä kaikilla harjoittelumäärät on niin suuria, joten ”kaikki peliin rutistukset” on syytä jättää kilpailuihin, kaikilla näillä herroilla oli erittäin pitkä kilpailu- ura. Toinen esimerkki, John Walker, tuo edellisessä kirjoituksessa esiintynyt huippumaileri, joka on juossut varmaan kovimpiin värisuoriin lukeutuvan sarjan sileillä matkoilla 400m aina 10000m.Lydiardin opeilla, tämä Uusi- seelantilainen ihmejuoksija kipaisi vielä 35 vuotiaana, 1500m ajan 3,35min ja systeemi oli seuraava. Aluksi John harjoitteli vailla intoa, juoksentelin 90-100km viikossa, mutta sitten ryhtyi harjoittelemaan erään Ken Moloneyn kanssa, joka oli 28.20min kympintappaja ja alkoi vetää Walkerin yhä uudestaan mukaansa. Siis John palasi takaisin samanlaiseen harjoitteluun kuin vuonna 1976, jolloin hän teki pääasiassa pitkiä aerobisia lenkkejä.
Niinpä hän alkoi juosta 35 km mittaisia(3.40min/km) pitkiä, teki niitä seitsemän yhteen menoon. tämän harjoittelun ansiosta John oli paljon vahvempi, tämä oli resepti vielä 35 vuotiaana huippuaikaan .Lopuksi Walker totesi osuvasti, että on aivan väärin alkaa paahtaa täysillä kovia 400m vetoja jos muut( siviili, urheilumotivaatio ym. huolet painavat), mutta pitkällä rauhallisella voi kummasti olo helpottua. Kas kun asia on ollut aina niin, että ainoastaan pitkäkestoisen juoksun jälkee, vähintään 1,30h, sen päälle tehty lyhyt intensiivinen nopeusosio, joko yhtämittaan tai pätkissä, takaan sen, että päästään varmasti kehittämään myös nopeata solujakaumaa, tällä konstilla lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska tämä aerobinen puolikin tulee hoidettu kuntoon. Kenellä meillä sitten on tämä hitaiden ja nopeiden suhde mikäkin, niin se ei selviä kuin yhdellä tapaa, kaikki muu on OLETUSTA, ja sillä ei nykyajan kovassa kilpailussa pitkälle pötkitä. Aamulla, kävin köpöttelemässä 1,40h juoksu, lopussa 12x100m kiihdytyksiä ps. mulla on matkakuume!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.