Kesä koettelee nyt hyvin monen turnauskestävyyttä. Tästä suvesta on muotoutumassa lämpötilojen ja kuivuuden suhteen historian kovin jos mittarina käytetään plus asteita ja esterin, eli sadeveden määrää. Kesäkuussa oli 25 hellepäivää, heinäkuussa niitä tulee vähintään uhtä monta ja kun pitkäajan ennuste lupaa elokuulle todella lämmintä, voidaan syksymmällä todeta yli neljänkymmenen hellepäivän kesä. Kenelle siitä on sitten hyötyä. 

Minulle tärkeä metsämarjojen sesonki näyttää ainakin huonolta, sillä mustikka jää kauden alun hyvistä näkymistä huolimatta kovin keskinkertaiseksi. Mustikka jää pieneksi, kiitos kuivuuden ja määrällisesti huonommaksi kuin viime vuonna. Lakka eli Hilla, enkä puhu nyt Dannyn uusimmasta valloituksesta tulee kuitenkin kohtalaisen hyvä sato. Mennyt myrsky jussin jälkeen runteli avosoiden sadon, mutta korpihillaan se ei vaikuttanut. Ensi viikolla sen keruu alkaa Sukevan suunnalta.Puolukka pärjää aina, mutta kyllä pitkäaikainen kuivuus jättää jälkensä siihenkin satoon. 

Jalkopallon potkimisen EM kisat ovat finaalia vaille valmiit. Englanti vastaan Itali ja kotijoukkueen eli Brittien hallittu voitto on tiedossa. Minulle aivan sama, sillä niiden kisojen suurin häviäjä on ihmiset itse. Tarkoitan tällä sitä että intian variantti koronasta on kovin herkästi tarttuva tauti ja voi pahimmillaan aiheuttaa vielä viime syksyäkin pahemman maailma laajuisen epidemiatilanteen. Onko siis jalkopallo niin tärkeä asia, että tähän on varaa. Suomen tilanne nyt heinäkuussä on todella paha, jos sitä vertaa viime kesän heinäkuuhun. Silloin ei ollut juuri rekisteröityjä tapauksia, mutta nyt ne ovat joka viikko 200-300 välillä ja jopa ylikin. Eikä sitä edes noteereta mitenkään, vaan eletään kuin mitää koronaa ei olis edes olemassa. 

Olympialaiset ovat ovella ja ne tullaan kisaamaan tyhjille katsomoille. Aika historiallinen tapahtuma jo sinällään, kun kukaan ei ole ääneen kannustamassa lehtereillä kisasuorituksia. Siis kovin latteat kisat ovat tiedossa. 

Somalipellen karkoitus juuriensa synnyinsijoille oli Suomen oikeuden päätö ilman valitusoikeutta. Tai saahan sitä valittaa, sitähän minäkin tässä teen parastaikaa. Kyse on siis Suomessa 90 luvulla syntyneestä taparikollisesta, jolla rikosrekisteri on yhtä pitkä kuin alipalkatun uinninvalvoja nälkä vuosi, siis todella pitkä. Suomen oikeushallinnon mielestä mitta tuli viimein täyteen ja ongelmajäte passitetaan Somaliaan lähtevään koneeseen. Tämä tyyppi ehti siittää kaksi kappalen jälkikasvua siinä toivossa että lastensa turvin voisi tulevaisuudessakin jatkaa mielivaltaista rötöstelyään, ilman suurempia seuraamuksia, mihin en laske silloin tällöin valtion laskuun istuttuja lyhyiä vankilatuomioita.Saada nähdä miten äijän käy, jos alkaa Somaliassa toteuttamaan elämän filosofiaansa, maassa missä ei ole edes koskaan käynyt ja missä ei aivan suomen kaltaista oikeusjärjestelmää ole. Joten voihan se olla, että urakehitys siellä jää aika lyhyeksi ja kaipuu kotimaahan suureksi. Onni onnttemuudessa, oli kuitenkin Suomen kohdalla se että kaverille ei aikoinaan edes haettu tai myönnetty Suomen kansalaisuutta, vaan kotimaana säilyi Somalia.

Omat. Joopa joo. Eläkepäivät ovat lähteneet hyvin käyntiin ja mieli on virkeä. Ajatukset mennestä alkava pikku hiljaa siirtyä takaalalle ja puuhaa riittää. Kovasti olen liikkunut erinäköisin tavoin, mutta pääosin niilla samoilla linjoilla kuin ennen on menty. 

Joten tulevat viikot ja kuukaudet tulevat olemaan puuhakkaita. Kalastus, tai paremminkin pohjaonginta syvältä selkäpakoilta antaa nyt huippusaaliita ison ahvenen myötä. Kuhaakin tulee jigillä mutta itse en erityisemmin välitä siitä ja siksipä vapautan valtaosan niistä. Kävin myös tuossa alkuviikosta tuolla Suvasveden maisemissa kalastelemassa ja ei pettänyt suvas nytkään. Mutta tuleva viikko on se kaikista kovin, sillä lakkasuot kutsuu Sukevalla. Ah ne ihanat tuhannet paarmat ja kova helle tuulipuku päällä, tuskin maltan odottaa.