Ei sillä lahjat riitä on usein kuultu kommentti, kun urheilija ei ole kyennyt kilpailusuorituksessa parhaimpaansa tai on jopa tehnyt tärkeällä H- hetkellä karmean pohjakosketuksen. Yhteistä näille kommentoijille on se, että oma urheiluura on karahtanut hyvissä ajoin ennen aikuisikää kiville ja sen jälkeen ollaankin oltu kovin herkkiä sanomisissaan ihan vaan katkeruuttaan, kun itse ei kyennyt aikoinaan katsomaan loppuun asti lahjojaan urheilun suhteen.
Minun mielestäni joka ainut urheilija joka periksiantamattomasti kokeilee kykynsä ja antaa kaikkensa oman lajinsa parissa pitkällä kaavalla, eikä suinkaan lopettele 20-30 vuoden ikäisenä on lahjakas, tasosta riippumatta. Itse kuulun omasta mielestäni tähän suunsoittajienkin mainitsemaan lahjamattomien kastiin jos käytetään puhtaasti tuloksia vertailukohteena, mutta siinä taas olen hiukan erimieltä ettenkö olis urheillut pitkällä jänteellä ja se on lahjakkuuta, kun käyttää aikansa tekemiseen ja mikä auttaa sitten jaksamaan muissakin askareissa.
Onhan raveissakin olemassa kylmä ja lämminveri lähdöt erikseen ja missä vauhtikin on erilainen, mutta aivan yhtä paljon ne "kylmätkin" joutuvat tuloksiensa eteen harjoittelemaan, kuin lämpöiset. Eli onko sitten niin, että suurimpia häviäjiä ovat nämä arvostelevat lahjamattomat, joilla ei ollut aikoinaan kykyä, tästä päivästä nyt puhumattakaan. Liikeelämän puoleltakin voidaan huomata, että toimitusjohtajaksi ei valita pelkillä puheilla tai suunsoiton perusteella, tapaan "kyllä minäkin, jos" vaan se, kenellä on paras tietämys vastata NYKYAJAN haasteisiin. Ja tällätapaa nostaa firman osakkeita kilpailijoihin nähden, sekä pysyä kovassa kilpailussa mukana, eli menestyä. Siis yhteenvetona ole sitä mieltä, että lahjakkaaksi ei synnytä vaan kasvetaan. Totesihan aikoinaan eräs ajattelijakin nimeltään Seneca "Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään:niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotakin aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat
Oma lahjamattomuus on ollut tällä viikolla tipotiessään. Mutta kaikki on ollutkin suunnitelmallista ja siksipä hyvissä ajoin tänä aamuna lahjamaton kun olen, kello 6.00 ulkona puolituntinen+Kuopiohalli 10km VK. Tuntemus juoksuun on ollut hukassa koko alkuviikon, mutta kokemuksesta tiesin, että se on hämäävää kun vähäkilometristä viikkoa mennään ja senhän aamureipastelu todistikin. Suorastaan helppo alkaa tuo 4,15min/km vauhti olla.Siispä on aika alkaa parantamaan mukavuusalueen vauhteja:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.