Niinpä niin. Suomalainen huippu-urheilija pääsääntöisesti elää köyhyysrajalla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että elämä on aika niukkaa taloidellisesti ja jokapäiväinen leipä ei ole itsestäänselvyys.Olympiadin mittainen urakka on 4 vuoden periodi, yleensä paljon pitempi, koska harva urheilja tulee pystymetsästä ja suoraan huipulle. Ensinhän Suomi urheilijan on käytävä, tai kulutettava oman aikansa housunpersauksia koulunpenkillä. Sivistyneemmät urheilijat saavat opinahjon päätteeksi valkoisen lakin päähän, mistä aikoinaan naljailtiinkin, että nyt on sitten paskahuusin katto saanut lunta päälle:)

No niin, leikki sikseen, mutta tässä vaiheessa alkaakin se tuttu via dolorosa urheilian elämässä, koska nyt alkaa olla vaativamman harjoittelun aika, eikä amatööripohjainen harjoittelu tuota kuin amatöörin tuloksia. Parhaimmista parhaimmat kansallisella tasolla kelpuutetaan apurahateamiin, mikä mahdollistaa jonkinlaisen harjoittelun kohden kansainvälistä tasoa. Ja kun täyteen apurahapiirin ei näytöt riitä onkin työetsintä vääjäämättä edessä. Jotkin onnekkaat taas pystyvät jatkamaan urheilija uraansa vanhempien rahapussin kautta, mikä ei aina välttämätt ole se kaikkein ideaalisin tilanne, kun muistetaan, että mitä sitten, kun urheilut on urheiltu, eli tulokset alkavat laskemaan, kuin ikääntyvän miehen (se) suihku. Siinä on nykypäivänä seurauksena elinikäinen työttömyys ja ikäihmisenä kansaneläkkeen perusosa.

Jokatapauksessa Suomi on hukassa huippuurheilussa ja paljon on syyttäminen tätä HUMUA, mistä jotkin ei köyhyysrajalla olevat yksivaltiaat eivät suostu väistymään, eli epäonnistunutta organisaatiota ei voida lakkauttaa. Tuhanne taalan kysymys, monenko urheilijan unelma menestyksetä urheilussa on kaatunut rahanpuutteeseen ja mahdottomuteen jatkaa uraansa esimerkiksi näiden herrojen omakohtaisesta menestyksestä työelämässä jos mittarina käytetään hyvää palkkaa.

Klikkaa alapuolelta

http://yle.fi/urheilu/3-9263469nousujo