Vuosi 2018 alkaa vääjäämättä kääntyä ehtoo puolelle, joten on aika laittaa jotain mustaa valkealle menneestä vuodesta.

Aloitetaan tammikuusta ja ihan loppupuolelta, milloin pääsin ensimäisiä kertoja kairaamaan jäähän reikiä ja aloittamaan pilkkikauden. Viime talvi oli todella hankala jäätilanteen suhteen ja loppuun asti se oli sitä, kun isosti lunta esti siellä liikkumisen ainakin pitempien reisujen toivossa jalkapelillä. Pilkkikausi oli siis lyhyt ja ytimekäs, mutta loppuakohden huhtikuussa alkoi myös tulla hyviä reissuja niin jäällä liikkumisen kuin kalansaannin suhteen. Lenkkeillä yritin ja kävinkin silloin milloin huvitti, mutta vähälle ne kuitenkin jäi.

Kevät ja jääkannen hävittyä, toteutin se minkä oli tarkoitus toteuttaa jo edellisellä kaudella. Se edellinen avovesikausi vuosi 2017 meni tuon välilevypullistuman takia aivan perseelleen. Se vei kaiken elämänilon ja tekemisen halun, eikä minusta ollut minkään haaveen toteuttajaksi. Mutta tämän vuoden keväällä ostin siis venekaluston trailereineen kesäkalaustusta varten ja kylläpä kesä suosikin vesillä liikkujaa. Juoksuasiatkin lisivät kun päivään tuli valoisan ajan pituutta ja kaikkea kerkesi tekemään. Pyöräilyä,enimmäkseen maastopyörällä tuli ihan kiitettävästi tehtyä, mutta maantiepyöräily ei oikein napannut. Taisiko olla puolen tusinaa asfalttilenkkiä ja se ei ole paljon. Tykkäsin tehdä myös pitkiä kävelyjä ja syksyn tullen otin sauvat mukaan ja suuntana yleensä oli Puijon hienot maisemat.

Täytyy todeta, että jos edellinen kesä oli yhtä tuskaa, korvasi mennyt kesä korkojen kera ja :) tämännäköisellä hymiöllä. Aivan fantastinen ja hieno suvi, missä tekemisenpuutetta ei ollut. Ja kun se tekeminen oli vielä sitä, mitä rakastan, siis puhun harrastuksesta, niin eipä paremmasta väliä. Veneostos meni nappiin ja busteri ei jättänyt pulaan missään vaiheessa. Alkukesästä saalista, eli ahventa nousi ihan toisille viemäksi asti. Keski kesän helteet, mitä jatkui ja jatkui laittoi kalan passiiviseksi, mutta aina sieltä jotain tarttui mukaan, eikä se saalis ollut aina pääasia. Loppukesästä alkoi varsinainen ilotulitus, eli ahti soi antejaan oikein yltäkylläisesti ja joskus tuntui ettei syönnillä ollut mitään rajaa. Aina menin järvelle, kun siihen oli mahdollisuus, eli kaiken näköiset muut tori ym. vippailut jäivät nyt vähemmälle.

Tässä ollaan tulossa illankähmyssä Niinivedeltä ykkös kalakaveri Jormalaisen kanssa. Aivan huippu kalamies kiireestä kantapähän, joka aina on lähdössä milloin mihinkin vähänkään kalalle haiskahtavaan reissuun oli kesä tai talvi. Kala recordi sillä on yli 400kg marliini, mutta niitä ei näiltä vesiltä oikein tahdo saada.

Ja joskus, kun oikein oli syönnillään Kallaveden Ollinselällä oli ahvenia mukava jakaa useampaan osoitteeseen. Kyllä niille aina ottaja löytyi.

Marjastus tuli myös hoidettua kunnialla läpi, vaikka satoennusteet olivat huonot. Mustikkaa löytyi ihan kiitettävästi, kun sitä vain jaksoi etsiä, eli 60litraa. Samoin puolukkaa löytyi saman verran. Huippuvuodeksi ennustettu lakkasato kuivui kokoon muutaman hallanyön takia, mikä palellutti hyvin siihen asti kehittyneen sadon. Mutta kyllä sitäkin marjaan jonkin verran sain kasaan.

Myös juoksupuoli, eli kilometrejä alkoi tulla kuin varkain, mikä tiesi yleensä paranevaa kuntotasoa. Eräälle veteraani huippujuoksijalle Facebookissa lupasin jopa, että ensivuoden Janakkalan vetkujen mestaruusmaastot olis vielä kiva kokemus, mutta vain ihan mukanaolon takia, eli peräpään vartijana. Ketunhäntä kainalossa tavallaan, sillä aikomus on tehdä hiukan juttua siitä tapahtumasta ja tavata vanhoja juoksukavereita ja miksi ei nuorempiakin.

Lokakuussa kilahti mittariin 61 v. ja sitä piti juhlistaa Väinölänniemellä rataa kiertäen mittarissa olevan luvun verran. No siis ikä+ pari kierrosta päälle niin sain kasaan täyden ratapiikin, mikä oli aikoinaa aika kova rataraasto, noin niin kuin kisamielessä.Suorastaa aivan karmea juoksumatka. Ensimmäisen kerran tämän sain kokea piikin hurmaa Pielavedellä, missä aikoinaan Pentikäisen Palin kanssa se vuorovedolla kisassa kipitettiin. Sen muistan, että jalat olivat seuraavana päivänä niin kipeät, ettei p......e  taipunut.

Se joka vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki on sanonta, joten parempi pitää nyt suu pienemmällä jatkossa, vaikka onhan tässä aina jotain pientä aina menossa, sillä vakavampiakin tapauksia on koko ajan jossain menossa sairauksien suhteen jossain päin suomea kaveripiirissä. Tämä vain itselle muistutuksena siitä, että tyytyväisenä päivä kerrallaan on hyvä ohje myös sinulle ja minulle.

Syksyyn mentiin samoilla kala/liikunta teemalla. Itse olen huomannut, että juuri syksy on minulle erittäin virkeää aikaa ja toisaalta varsinkin nyt kun lämpöä riitti ja riitti toi viileys monelle varmaan helpotuksen, niin myös minulle. Vuosituhannen kesä muuttui pikkuhiljaa syksyn pimeyteen, mutta jo valmiiksi ahdasmieliseen ja mustaa mielialaa se ei heikentänyt.

Kaiken kaikkiaan olen siis erittäin tyytyväinen menneeseen vuoteen, missä tekemistä ja tapahtumia riitti, niin kalastus kuin liikunnan puolella. Juoksu on siis saanut väistyä tieltä ja tilalle on tullut todella mielekäs kalastusharrastus. Parastahan siinä on että se tuntuu olevan pysyvää laatua. Aivan samalla tavalla kun juoksuharrastus aikoinaan, mikä määräsi kaiken muun tekemisen.Töissä nyt ei ole oikeastaan tapahtunut mitään enää valovuosiin ja itsenäisyyspäivän aattona olleet Hyvinvoinnin"pahoinvoinnin" edistämiskeskuksen pikkujoulutkin menivät kuivin suin. Se miksi en alkanut örveltämään, eli kännäämään muiden mukana oli se, että kännipäissäni ja muutama esmiestason henkilö siellä mukana ollessa olis saattanut sanoa tai tehdä jotain vähemmän tahditonta. Sen verran on kuitenkin ollut pientä sanailua erään palvelupäällikön kanssa Kuopion kaupungin organisaation kyvyistä käsitellä ja tehdä asioita, että katsoin viisaammaksi pidättäytyä juopottelusta.

Eilen se sitten taas melkein tapahtui. Kävin korkkaamassa pilkkikauden auki eräällä metsälammella tuolla Karttulan Riuttala talonpoikaismuseon suunnalla. Hieno reissu muuten, mutta poisajaessa heti Riuttalasta Lamperilaan päin pikkutietä missä nopeusrajoitus on jotai, en tiedä, perään tuli auto provosoimaan parempaan vauhtiin. No minähän laitoin vähän hanaa ja eräässä oikealle kaartavassa mutkassa metsästä ryntäsi suoraan eteen iso musta hahmo, eli hirvi.Sen verran auttoi paniikkijarrutus ja sain vauhtia hiljemmäksi, että pitkijä hirven jalkoja hipoen pääsin luikahtamaan oikealta ohi. Sitä vaan että jos mersut eivät ole onnistuneet minua vielä nitistämään, niin nyt oli jo kunnon töminät lähellä. Arvatkaapa, hiljenikö meidän meno se jälkeen.

 Mutta hei. Hieno vuosi melkein takana ja Kaisakin pääsi pokkaamaan korkeimmalta pallilta pum,pum hiihdon mc pytyn ja vielä aika suvereeniin tapaan. Se, että Kaisan kaksi kovinta kilpasiskoa lopetti, vaikuttaa Mäkäräisen tekemisiin psykolokisessa mielessä positiivisesti. Vaikka eilen ensimmäisessä makuussa tuli työtapaturma, niin se ei vaikuttanut kovinkaan suuresti siitä ylösnousun jälkeen ja tänää olikin sitten itse varmuus pääosassa.Iso sponsori BMV laittoi ampumahiihdon palkintokirstun täpötäyteen ja se jos mikä motivoi Kaisaa uskoisin, voipi nimittäin tulla kauden päätteeksi iso tili. Ja kun vielä lopuksi totean sen, että NORJA on hiihtomaa isolla HOOLLA, voinkin alkaa kirjoitella vedenpitävällä tussilla joulupukille omia, vielä toteutumattomia lahjatoiveita ja niitä on paljon.