Kylläpä on kiva, kun on mukava.

Ensiksi kuitenkin pyöräilyasiaa, siis sähkö sellaista. Ei ole tasapuolista, että piakkoin ihminen liikkuu melkein millä tahansa, mutta sähkön avittaman. Kuopio, joka mainostaa itseään Suomen hyvinvoinnin pääkaupunkina, mikä on silkkaa hapatusta,otti keväällä käyttöön laajan ja suuren kaupunkipyörä verkoston ja tokihan pyörät ovat sähköavusteisia. Ihan hyvä idea sinällään, mutta ei loppuun asti ajateltu kokonaisuus. Turvallisuus kysymys, mikä liittyy oleellisesti pyöräilyyn on pyöräilykypärän käyttö ja mikä ei kuitenkaan koske kyseisiä pyörän käyttäjiä tulee vielä näyttämään sen kolikon toisen puolen, eli huonon puolen. Kenen on vastuu kun se ensimmäinen kolari tai kaatuminen näillä pyörillä tapahtuu ja heijariliikkeessä pää kopisee vasten asfalttia aiheuttaen vakavan kallovamman tai peräti hengen lähdän.

Ainakin minkä olen laittanut merkille näiden kaupunkipyörien käytön suhteen on se, että vauhti alkaa kasvamaan kuskeilla sitä mukaa kun varmuutta tulee lisää. Ja tämä on se sudenkuoppa, sillä nämä jumalattoman painavat pyörät eivät tarvittaessa pysähdy aivan yhtä nopeaan kuin tavan kevyet pyörät. No täysin verrattavissa tilanteeseen, että vuokrataan auto, mutta ei velvoiteta käyttämään turvavyötä on tämä sähköpyörä.

Tasapuolisuuden nimissä kun nykyjään kaikki on sähköavusteista, niin missä viipyy juoksua avittava sähköhärpäke. Itse alkaisin kovasti kaivata hiukan apuja juoksuun, koska lenkit lyhenee ja vauhti hidastuu. Mutta samalla se todistaa sen, että juoksu on se kaikista kovin laji, eikä sitä voi avittaa kuin korkeintaa d osastolla, sähkön puuttuessa.

Siis on kiva kun pääsee luolasta ulkoilmaan ja aloittaa kaikessa rauhassa miltei kuukauden loma. Ja kun vielä lupailevat alkuviikosta ihan kunnolla kylmenevää keliä on ajoitus täydellinen. Sitä nimittäin jaksaa 15 asteen viileässä mennä metsässä ihan eri tavalla kuin näillä helteillä. Kyse on tietenkin kadoneen mustikan metsästyksestä. Niin ja sitten on se kalastus todella kovasti tapetilla ja takaiskaritkin pitäisi tojotaan vaihtaa. Lenkilläkin pitäisi käydä, mutta kun ei meina oikein viitsiä, mutta koetetaan nyt edes.

Mutta niin kuin aina ennenkin, loma alkaa lekurilla. Syötyäni se 10 päivän antibiootti kuurin, päätti arvauskeskuksen lääkäri laittaa minulle maksusitoomuslappusen ehdelle erikoislääkäri käynnille. Mitä siitä taas poikii, jää nähtäväksi?

Eilen avasin jo mustikan poiminnan yhden sankon taktiikalla ja tänään jatkan sitä tuolla Siilinjärven ja Nilsiän välimaastossa. Suoalueiden reunamat, missä on kosteutta ovat niitä mahdollisia paikkoja, mistä niitä kannattaa etsiä.

Omat. raskasta on ylipainoisen ruhoaan kantaa. Hölkkää ja väliin maastopyörää sopivasti, mutta ei saa väsyä.