Kaikki on suhteellista, täällä talvi yrittää tehdä tuloaan, mutta vain yrittää. Rapakon takana taas riehuu joku nainen, eikun myrsky nimeltä Sandy, pahaa jälkeä onkin saanut aikaan, vaan pahin myräkkä on jo ohi. Kalkkiviivoille meni kuitenkin New Yorkin maraton ja sen onnistuminen, sehän juostaan tulevana viikonloppuna, mutta viimeisten tietojen mukaan se myös juostaan, sillä siellä kisaorganisaatio on varautunut kaikenlaisiin ongelmiin jo etukäteen, hyvä niin.

Itse otin sitten tämän kauden toisen hieronnan sunnuntaina, yritettiin muokata auki noita takareisiä ja varsinkin oikeaa takareittä, muokkaajana tornaado Mandy joka hirmumyrskyn tavoin teki selvää jälkeä, sen verran ettei tehnyt mieli maanantaina juoksemaan lähteä. No tänään sitten kompensoin sen kahdella juoksulla, aamulla kello 5,30 oli tunnin juoksu liukastellen ja väinölänniemellä peläten, että milloin kaatuu jo kaadettavaksi tuomitut puut niskaan, jonkin verran kun tuuli järveltä päin, illalla sitten Rande sai houkuteltu vielä reilun tunnin kepeään hölkkään. Huomenna aamulla sitten jotain spesiaalia(vauhtia) reilu tunti, ennen työhukia, mitä se spesi sisältää, se on fiiliskysymys, siksihän tämä syksy onkin niin mukavaa aikaa, kun ei tarvitse orjallisesti noudattaa jotain tiettyä harjoitus systeemiä, että tämmönen tappaus!