Vedenjakaja viikko minulle. Kontrol numero 4 (vuoden seuranta) isolla pajalla tuli käytyä tuossa viikolla ja joka toi huojentavan tuloksen, tämä oli se RATKISEVA kontrol, ainakin mitä tulee lekurin sanomisiin, asiat olisivat siis voineet kääntyä hiukan ikävämpäänkin suuntaan, eli show must go on urheilun suhteen jatkuu.
Tähän on heti alkuun todettava, että on ollut erittäin kivuliaat ja piinalliset viikot siitä lähtien kun palasi torresta, lähinnä noiden jalkojen suhteen. Takareisi on kyllä parantunut ja oikea nilkkakin väliin antaa juosta ulkona, mutta eihän se kovin hääviä ole vieläkään.
Ensi viikon alussa kuvautan tuon nilkan, jotta sais jonkinlaisen varmuuden siihen mikä pitää tulehdusta niin pitkään yllä, sekä samalla kertaan tuo pottivarvas tulee kuvattua. Se kun on ollut aika huonona jo aika pitkään, mikä on esim. estänyt talvella pertsan lykkimisen ja nyt se alkaa jo haitata juoksuakin. Tuleeko siitä sitten leikkaus operaatio,päättää ortopedi. Puukkoa ei ole vielä tarjottu tähän mennessä urheiluvammoihin, muuten kyllä nuoruusvuosilla oli muutaman kerran aika lähellä, kun riideltiin naisten päällisiä. Kyllä vanhuus ei tule yksin, se tuo mukanaan yhä useammat vammat, mitkä taas on seurausta suuresta juoksumäärästä menneiden vuosikymmenten aikana.
Mutta tälle viikolle sain kyhättyä jo 95km juoksua, sekä muutaman pyörälenkin. Eilen aamuna kykenin siis juoksemaan 1,45h siis minulle pitkän lenkin, sekä illalla palauttelua salilla 35min= pyörä 10min+soutuergo 10min+15min matto. Tänään veivasin pyörällä aamupäivällä yksin 113km(länsirannan lenkki) keskivauhdin ollessa maltillinen 30km/h ja toivonkipinänä olisi , että Suomen suven juhannuksena pääsisin juoksemaan mukavuus alueella jonon jatkeena jossakin päin Suomea ihan puoli leikillään reipasta.
Sen kuitenkin voin sanoa että ei tule helppo, koska hermotus juoksuun on hukassa, en ole koskaan ollut näin tukossa, se kun yrittää juosta vaikka 100m metriä kovaa, niin jalat eivät millään meinaa toimia, niin kuin niiden kuuluisi toimia. Viikollakin, kun juoksi 7km pätkän reipasta noin 3,50min/km vauhtia ja kun siitä pitäisi parantaa parikymmentä sekuntia vielä vauhtia, niin ei tule mitään siitä. Vaan aina niin kauan kun on aikaa on toivoa paremmasta. Joten tulevalla viikolla katsotaan uudestaan.
Tähän loppuun kun lisää vielä sen, että Suomi otti turpaan kahdella eri rintamalla Ruotsin maalla ja että siinä ei auttaneet edes naisten avomielinen suuteleminen keskellä estradia, niin viikonloppu on MELKEIN käsitelty.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.