Kiinan maalla käynnissä olevat yu MM kisat ovat menneet odotusten mukaisesti, jos mitalisteja ajatellaan. Ainoastaan kisat avannut miesten maraton oli sitä ihtijään. Suurta pelleilyä Kenian hirmumaratoonareilta, jotka "jostain kumman syystä" hiipuivat jälkijoukkoihin. Ei helteiset olosuhteet ollut se syy muka romahdukseen, tämä juoksu jos mikä oli selkeä viesti rahan arvosta. Kyllä Kenian pojat kestävät kuumia olosuhteita siinä missä valkoihoisetkin, tai periaatteessa paremminkin, eikä siis fyysinen kestävyysvaje ole este menestyä.

Onhan tätä nähty jo ennenkin, siis sitä, että muut tekijät määräävät juoksuvauhdin. Säästöliekillä managerin käskystä MM kisa läpi ja suunta kohden syksyn kaupunkimaratonin ME vauhteja, sieltä ne taalat tulee myös valmennuspuolelle ja koko suvulle. Toinen pelote saattaa löytyä menestyksen myötä tapahtuvasta tooppinki testistä, mitalistit kusitestiin ja pari arvalla, tämä rituaali saadaan kierrettyä tehokkaasti huonolla sijoituksella. Sen verran paljon on Kenian kestävyysjuoksu ollut tapetilla ennen MM kisoja, joten olisihan se aika tyhmää mennä pärjäämään Kiinan kisoissa, kun parempaa ja vähemmän riskialtista on syksyllä tarjolla. Se tosin jää arvoitukseksi, miksi ylipäätään sinne mennään juoksemaan, vai onko tämäkin niin laskelmoivaa touhua, että pakkohan sinne on mennä maataan edustamaan, kun ei voi kieltäytyäkään. Ja jos kieltäytyy edustamasta maataan, niin silloin Kenian oma komitea lätkäiseen jonkinmittaisen kilpailukiellon.

Mannisen juoksusta voi vain todeta, että olipa sääolosuhteet mitkä tahansa, niin noin intensiivisellä ja uhrautuvalla harjoittelulla, jossa voi panostaa ainoastaan harjoitteluun ja lepoon, eikä tarvitse raataa 8h työtunteja vuodet läpensä, ei missään nimessä olla onnistuttu valmennuspuolella. Jokin asia mättää ja pahasti lähinnä kilpailuun lähestymisessä, jos 8000km/vuosi ja korkeanpaikan leirit eivät tuota 2,30h parempaa loppuaikaa, olipa sitten helle tai ei.

Muita episodeja oli ainakin tuo kaksikertaisen käryäjän Justin Gatlinin räkiminen Usain Boltin jalkojen juureen. Se oli kaksinainen viesti, ensinnäkin se että kun arvostusta ei heru Jamaikan mieheltä, ja toisena viestinä, että sinähän se olet varmaan paraskin tuomitsemaan ylipäätään douppingin käytön.. Miesten kympin juoksu oli se mitä kestävyysjuoksu kaipaa. Kenialaiset tekivät kaiken vetotyön ja tulihan sieltä vielä mitalikin. Mo Farah oli kuningas, olipa taktiikka mikä tahansa ja kisojen alla oman doup. epäilyn tai paremminkin valmentajansa Salazaarin Alberton päälle kasattu tumma pilvi "epämääräisten valmennusmetodien" suhteen ei horjuttanut Mo itseluottamusta.

Dibaba juoksijan suvun nuorin vei Vireenin kiihtyvällä lopulla muilta mahdollisuuden korkeimmalle pallille, mikä oli taktisesti hieno veto. Samoin teki Rudisha kasilla, tosin Iisalmen Bedfortin taktikalla, eli otti heti alussa paikkansa ja piti sen loppuun asti. Kenia taas juhli historiansa ensimmäistä 400 aitojen kultamitalia ja juuri kestävyyspohjan kautta rakennettu tuloskunto oli avain suvereeniin näytökseen, kaverihan kuulemma treenaa kestojuoksijoiden kanssa aika ajoin. Monia muitakin huippujuoksuja/heittoja/hyppyjä on nähty tähän mennessä ja huomenna on sitten se Suomalaisten suuri päivä, vai onko????

Itselläkin on huomenna aamulla tuomion päivä tuon akilleksen suhteen, mutta päättäköön sen kirurgi. Muuten olen ajanut pyörää joka päivä vuorotellen maasto/maantie enkä ole juossut yhtään, eli elämä on mallillaan:)

Ja kaikki nyt metsään juoksemaan. Yksi mahdollisuus on kokea luonnon läheisyys vaikka suurta suosiota saavuttanut Kuopiossakin meneillään oleva polkujuoksusarja, jota Huippupaikan Hannu Airila isännöi. Ensimmäisellä kerralla oli rapiat 150 osanottajaa, joten mukaan aina mahtuu. Itse en kykene mainituista syistä juoksuhommiin, mutta ehkä vielä joskus